Kerta kiellon päälle

Edellisten kisojen jälkeen lupasin itselleni, että nu räcker det, nimittäin kilpaileminen. Kotikentällä me osataan jotakin - ihan oikeasti, osataan! Kun saavumme kisapaikalle, sekä ponin, että kuskin mieli ja kroppa on puhdistunut täysin kaikesta kouluratsastukseen viittaavasta toiminnasta. On vain kaksi hyvin syönyttä blondia, joilla on kiire takaisin ruokapöydän ääreen... 

Eilisestä treenistä.

Jostain syystä tänään sitä taas kuitenkin ajeltiin pikkukisoihin Karjalohjalle - siellä on vaan niin kiva käydä kisoissa, kun ilmapiiri on rento ja letkeä. Edellisten Huippupisteiden jäljiltä oli tänään arvatenkin hyvin tiukoilla pisteillä arvioituja ratoja tarjolla. Ilmeisesti se näkyy, että treenitaukoa on tullut pidettyä ;) 

Ratsastin kaksi rataa. He B FEI ponien kenttäohjelmasta irtosi 58,478 %. Ansaitusti. Edellisen päivän keveys ja helppous ei todella ollut tänään matkassa mukana. Siitäkin huolimatta suuntasimme vielä punnertamaan He A Kenttäohjelma kutosen rataa. Prosentteina 55,625 - jälleen kerran ihan oikeutetusti. 

He B, puhelimella kuvattuna - aivan karseaa pikselimössöä molemmat ratavideot.

He A

Tuomarina toimi Kristiina Niemelä. En ole aikaisemmin ole ollut hänen arvioitavanaan, mutta ehdottomasti haluaisin niin tapahtuvan vielä tulevaisuudessa. Hän oli kirjoittanut molempiin papereihin hyvin kattavasti ongelmakohdat - ei mitään liibalaabaa, mitä niin moni tuomari papereihin rustaa. B radasta saimme seuraavan kommentin; Kiva hevonen, joka saisi liikkua pyör. muodossa, nyt ei aivan per.annossa. Istuntasi vaatisi hieman korjausta lantion asennosta lähtien. Istut nyt usein oikea kylki mutkalla, oikea hartia alempana ja putoat vas. puolelle satulaa. A radan kommentti; Hevosen tulisi tällä tasolla liikkua pyöreässä per.annossa, niskasta läpi, nyt oli jo pakko sakottaa aika lailla. Oma pääsi heiluu ravissa voimakkaasti, istunta täytyisi korjata lantiosta lähtien, jotta tuokin korjaantuisi. 

Tänään saadut paperit ovat kirkkaasti hyödyllisimmät rata-arvostelut, mitä olemme Torstenin kanssa kuluneiden vuosien aikana saaneet. Kun ensimmäisestä radasta saimmekin kutsun palkintojen jakoon jaetulle toiselle sijalle, Kristiina kommentoi vielä lyhyesti, että pisteet olisivat roimasti korkeammalla jos muoto olisi pyöreämpi, mutta tietysti tämän hevosen rakenne tekee siitä haastavaa. (Se me ollaan ennenkin kuultu ;))

Hyvien papereiden lisäksi reissun kruunasi vihdoin käyttöön otettu, keväällä tilaustyönä saapunut Equilinen kisahuopa sekä uimahetki tallin viereisessä järvessä. Ja tietysti, kyllä Torstenin sininen rusettikin lämmitti hieman mieltä :)) 

Celebration

Kymmenen vuotta yhdessä Inton kanssa < 3

Elämäni hevonen < 3

Kesäretki

Ja vieläpä hyvin tunnerikas sellainen!

Ylämäki alamäki ylämäki alamäki ja monta muuta mutkaa sisältyi päivän kisaretkeen, kun keskipäivällä suunnistimme Rautioon - ja illalla kahdeksan aikaan saavuin takaisin kotiin. Ponikin joutui olemaan ilman laidunta ja Intoa kuusi kokonaista tuntia! Sen sijaan Torsten joutui kaksi kertaa kouluaitojen sisäpuolelle - ja pääsi kerran veteen kahlaamaan. Valitettavasti ei kertaakaan palkintojen jakoon.

He B:3 radan jälkeen ratsastaja oli heittämässä hanskoja tiskiin kouluratsastuksen suhteen, myymässä ponia, vetämässä ranteita auki tai vähintään saamassa itkupotkuraivareita. Sillain karkeesti arvioituna. Radan prosenteiksi saimme nimittäin hieman alle 60 - poni liikkui turpa kohti taivasta ja kaviot hyvin lähellä maan pintaa. Se on varmaan se maan vetovoima - kun tuomarikin paperiin huomautti, että hieman hoikempana voisi olla helpompaa liikkua. Torsten ei kyllä tätä kommenttia arvostanut ...

Seuraavaa rataa odotellessa kävimme viilentämässä hermojamme tallin viereisessä järvessä. Lähinnä siis ratsastaja, ponihan oli niiiin tyytyväinen itseensä; taas selvisi kisaradasta ilman hien pisaraakaan! ;) Vedessä Torsten oli kyllä harvinaisen rohkea, vaikka poni keskittyikin harjoittelemaan lähinnä kaviopohjaa eikä sukellellut kovin syvälle. Ehkä joku toinen kerta, kun varustus on oikea, yritämme syvemmälle :)

Siinä odotellessa mietiskelin pitkään, lähdenkö ollenkaan nolaamaan toisiamme seuraavaan luokkaan, jossa ratana oli He A:2. Kisahoitaja äitin painostuksesta painuin kuitenkin maneesiin veryttelemään, vähän sellaisen uuden tyylin kanssa. Raivo antaa voimaa ;) Paikoitellen jouduin kyllä huomauttamaan Torstenille, mitä tarkoittaa peräänanto ja kaksi jalkaa, miten kuljetaan suorana ja muutamia muita sellaisia pikkujuttuja, joidenka treenaamiselle oikea paikkahan on juuri kisaverkka.

Ennen rataa, parin vähän tiukemman keskustelun jälkeen saimme esitettyä oikeinkin kelpoja pätkiä, etenkin jo kouluaitojen sisäpuolella ennen radan alkua. Kaikista viikon ongelmista huolimatta, joista isoin on ehdottomasti Torstenin taito huijata ratsastajaa, on ponin laukka ottanut ison harppauksen parempaan päin. Ja tänään, voi tänään, juuri ennen tuomarin pillin vihellystä, sain istua niin tasapainoisessa laukassa, etten ole Torstenin kanssa moista ennen kokenut.

Ratsastaja kyllä näyttää vähän arpovan, että mihin kirjaimeen pitäisikään tähdätä ;)

Varsinaisen radan aikana ensimmäisessä suorituksessa mukana ollut kuskin jännitys oli poissa, hevonen melko hyvin pohkeen edessä ja peräänannostakin oli jonkunlainen versio käytössä. Ravilisäykset oli aika hyvät, samoin pohkarit, mutta laukkalisäyksiin Torsten pääsi lähtemään aavistuksen liian aikaisin, jolloin en pystynyt esittämään riittävää eroa laukan sisällä tehdyissä siirtymisissä. Laukanvaihto käynnin kautta onnistui askeleessa (pehmeä, 6,5! :)) ja kokonaisuuteen olin hurjan tyytyväinen, vaikka jälleen lähti -2 pistettä kun tein viimeisen ravisiirtymisen väärään paikkaan, ja vähän harmitti, etten muistanut oliko eräs käyntihalkaisija vapain ohjin vai lisättyä vai mitä se nyt oli, joten ohjat pysyi sillain semisti käsissä vaikka, tietenkin, olisi kuulunut antaa vapaa ohja.

Paperin saatuani olin enemmän kuin ylpeä toisistamme, sillä niin meni rikki maaginen 60 prosentin raja He A-tason luokassa, hiuksen hienosti, mutta kuitenkin :) Loppukommentiksi tuomari oli kirjoittanut "Kaunis ja levollinen kokonaisuus. Peräänanto saisi olla pyöreämpi ja syvempi, tosin tässäkin muodossa toimii ok."
Ja kävipä kuulkaa vielä niinkin, että lopulta sijoituimme toiseksi !!! Ponihan oli tässä vaiheessa jo kopissa, vaikka olisikin ilmeisesti pitänyt uskoa Torstenia, kun hän lastatessa ilmoitti, ettei aio todellakaan vielä lähteä, kun tuolla mun palkinto odottaa. Fiksu hevonen :)

Koulutuuppaus siis jatkuu eikä ponikaan ole enää myynnissä, kuskilla elämä hymyilee ja tästä on enemmän kuin erittäin hyvä aloittaa muutaman viikon kilpailutauko! Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa !

P.s. Niin, kyllä tietysti äitini on jälkimmäiselle radalle patistelusta jo jonkin verran kuittaillut. Päivän opetus lienee, usko äitiäsi, älä huijaavaa ponia :))