Suomalainen huippubrändi

Veljekset Wahlstén Oy on maailmanlaajuisesti tunnettu, suomalainen huippubrändi. Hevostuotteita valmistavan ja maahantuovan yrityksen päätoimipiste sijaitsee Lahdessa, Vieterinkadulla. Me olemme tällainen kunnon vanhanajan tukkuliike, kertoo yrityksen markkinointipäällikkö Anne Santonen. Veljekset Wahlstén on perheyritys, joka on perustettu vuonna 1918. Siihen aikaan valmistimme työhevosille valjaita ja myimme niitä torilla, Anne kertoo. Myymälän seinälle on ripustettu vanhat länget, muistoksi menneestä. Nykyajan Wahlstén tunnetaan ravi- ja ratsutarvikkeista, joita myy yli 400 jälleenmyyjää. Mutta kumpi lajeista on yritykselle tuottavampi? Tätä kysytään usein. Sanoisin, että myynti menee aika fifty-fifty. Tietysti on paljon tuotteita, jotka kuuluvat molempiin lajeihin, kuten loimia ja lisäravinteita.
Tällaisena monesta purkista hevosen hyvinvointia lisäävänä hysteerisenä omistajana olen tarkka siitä, mitä sille hevoselle tuleekaan syötettyä. W-sarjan nimeä kantavista purkeista vakikäyttöön on päätynyt esimerkiksi markkinoiden uusin tulokas, W magnesium, sekä jo vanhempi tuttavuus MSM-inkivääri niveliä hoitamaan. Onko sarjalle tulossa lisää hyviä pitoisuuksia sisältäviä, Suomessa valmistettavia tuotteita? Kysynnän mukaan kyllä. Toisaalta tuomme maahan irlantilaisia, huippulaadukkaita rehuja TRM:ltä.

Wahlsténin oman tuotekehittelyn lisäksi he toimivat muutamien hyväksi todettujen merkkien maahantuojina, kuten Lami-Cellin ja TRM:n. Aiemmin perheyritys toimi myös Back On Track-tuotteiden maahantuojana, kunnes merkki siirtyi Horzelle. Silloin se harmitti, mutta sitten saimme idean, josta lopulta syntyi W-healing-sarja. Tänä syksynä sarja on lanseerannut uuden, entistä paremmin muotoillun ja varustellun loimen.

Kun olen hankkinut hevosilleni keraamisia, parantavia tuotteita, ei markkinoilla ollut juurikaan valinnan varaa, joten hevoseni on aika pitkälle täysbotitettuja. Ja koska olen skeptinen, oli pakko kysyä, miten W-healing voi olla sekä halvempi että parempi kuin edeltäjänsä? Juuri sen takia, että meillä on ollut BOT tuotteiden maahantuonti, ja olimme tuotteisiin tyytyväisiä, uskalsimme lähteä kehittelemään uutta sarjaa. Tällaisia keraamisia tuotteita on markkinoilla muitakin. Juuri maahantuonnin kautta toisaalta tiesimme myös BOT-tuotteiden muutamia heikkouksia. Esimerkiksi jalkasuojissa keraamisen vaikutus on heillä vain patjassa, kun meillä taas sitä lisättiin suojien molempiin osiin. Näin ollen ne ovat tehokkaammat. Tehokkuus on tutkittu lämpökameran avulla. 
Minulle on sanottu, että kerran kun olen BOT tuotteet heittänyt pesukoneeseen, niillä ei ole enää arvoa, keraaminen vaikutus lakkaa. Pitääkö tämä paikkansa? Ei varsinaisesti. Pesukone kyllä pitkällä aikavälillä syö tuotteiden tehoja, mutta ei se ensimmäisestä pesusta kokonaan poistu. Tässä on kuitenkin meidän etu, kun tuotteissa on enemmän vaikuttavia tekijöitä, ne kestävät käytössä pidempään, pesukoneessakin. Olen melko varma, että kun tulee aika uusia tuotteita, päädyn W-healingin puolelle.
 

 



Wahlstén on tuotekehittelyn takana myös merkeille Horse Comfort, Rain Buster sekä W-Profile. Horse Comfortin laaja valikoima kattaa tuotteita niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että viimeiset kaksi talvea hevoseni on pitänyt lämpimänä HC:n kaulakappaleelliset tallitoppaloimet, joita en vaihtaisi pois. Istuvuus sekä laadukkaat materiaalit pitävät ponini jatkossakin lämpöisinä. Hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan. Lisäksi tallia satunnaisesti vuosien varrella tehneenä, arvostan sisäpuolelta kiiltäväpintaisia, kevyitä ja hyvin kuivuvia ulkoloimia, jotka pitävät hevosen pitkälläkin tarhausajalla kuivana.
 

 

Horse Comfort on lanseeraamassa myös uuden PREMIUM-malliston vielä tulevan vuoden kuluessa.

 

Hyvin harvoin tulee mahdollisuuksia kysellä tällaisesta huippumenestyneestä yrityksestä ja sen toimintamenetelmistä tarkemmin. Minä halusin tietää, missä esimerkiksi Horse Comfortin tuotteet valmistetaan. Tuotteita valmistetaan Taiwaniassa ja Intiassa. Meille on tärkeää saada laadukasta tavaraa oikeaan aikaan, joten maksamme mieluummin hieman enemmän, emmekä lähde kilpailemaan hinnan kanssa. Siinä pelissä ei kukaan voita. Wahlsténin toimittajasuhteet ovat pitkiä. Loimet ovat valmistuneet kymmenen vuoden ajan samalla valmistajalla. Työn eettisyydestä on ehkä hiukan pelottava kysyä, mutta Anne kertoo, että vierailuista tehtaisiin on jäänyt päällimmäiseksi aina positiivinen fiilis. Koneet ovat samoja kuin meillä täällä, ja työolot siistejä. Loimitehtaissa tuotteita valmistetaan yleensä viikon sykleissä. Yksi viikko Horse Comfortin loimia omilla kankailla ja malleilla, seuraavalla viikolla jonkun muun merkin loimia heidän kankailla ja malleilla. Samasta tehtaasta lähtee useita merkkejä, aivan kuten vaatetuotannossakin. Silloin kun minä olin nuori, valmistimme loimia täällä. Naiset leikkasivat kankaita mallien mukaan - siihen aikaan käytettiin villakankaan tyylistä, ravureille kuivatukseen ja lämmön pitoon tarkoitettuja loimia. Ne kyllä varmaan pitivät lämmön, mutta ei niillä muuta virkaa ollut. Nykypäivänä loimien valmistus Suomessa on käytännössä mahdotonta. Kuluttajilla ei olisi varaa Suomessa tehtyisiin loimiin.

 

W-Profilen nahkatuotteet ovat eri asia, samoin ajopuvut. Mittatilauksena teetetyt, omilla logoilla varustetut puvut työllistävät vakituisesti kolmesta neljään ompelijaa, samoin kuin nahkavarusteiden valmistuksessa. Yhteensä Wahlstén työllistää 25 henkilöä, sekä alihankkijoita tarpeen mukaan. Onko yleinen heikko taloustilanne sitten vaikuttanut jollain tavalla liiketoimintaan? Nyt täytyy koputtaa puuta. Olemme edelleen muutaman prosentin kasvussa vuosittain. Liikevaihdosta noin 40 % tulee viennistä - Wahlstén on Pohjoismaiden suurin hevostarvikevarusteiden valmistaja ja maahantuoja ja se vie tuotteitaan ympäri maailmaa. Siellä missä on raviurheilua, siellä on myös Wahlsténin tuotteita. Ulkomailla yritys tunnetaan laadustaan, ihan niin kuin täällä Suomessakin. Suomalaisena käsityönä tehdyt W-Profilen suitset sekä riimut ovat ansainneet avainlippumerkin, vaikka nahka onkin ruotsalaista, ympäristöystävällisesti tuotettua, kasviparkittua Tärnsjö-nahkaa. Käsityölle annetaan paljon painoarvoa. Vaikka käsityö on kallista, ovat W-Profilen hinnat kilpailukykyiset kilpailijoihin verrattuna. Esimerkiksi kouluratsuille suunnitellut, muotoilulla niskahihnalla valmistetut suitset maksavat 179 euroa. Mittatilauksena hintaa tulee 10 euroa lisää. Wahlstén on perustanut W-Profilen tuotteille oman verkkokaupan, jossa suitsia voi varioida ja yhdistellä asiakkaan toiveiden mukaan loputtomasti. Omilla hevosillani on vuosien saatossa ollut kahdeksat W-Profilen suitset - liki kymmenen vuotta vanhatkin ovat kuin pakasta vedettyjä edelleen. Osa on vaihtanut omistajaa, kun Intosta aika jätti. En aluksi ajatellut luopuvani sen suitsista tunnearvon takia, mutta onneksi muutin mieleni. Nyt suitset kulkevat onnensuitset nimellä nuorella suomenhevosella. Hyvän kuuluu kiertää.

 

Totean lopuksi saman, mitä Wahlsténin myymälässä kiittäessäni Annea, Satua ja Eijaa mielenkiintoisesta päivästä, mielettömästä asiakaspalvelusta sekä heidän ajastaan, sekä hauskoja bloggaajakollegoita Ainoa, Anniinaa, Annikaa, Emiliaa, Essiä, Henua, Iddeä, Jolandaa, Liinua, Maisaa, Moonaa ja tapahtuman organisoinutta Siiriä, että tästä yrityksestä saamme olla ylpeitä. Suomalaista huippuosaamista parhaimmillaan, jo vuodesta 1918.

Vapaa viikonloppu

Bloggaaja picnicillä, venetsialaisissa ja muuttolaatikoiden äärellä

Viikonloppu on ollut mukava. Sellainen, minkälaisia ne parhaat viikonloput yleensä on. Perjantaina sade lakkasi kun työpäivä loppui. Ilta meni rennosti hyvän ruuan, Torstenin ja Hercule Poiroon seurassa. Lauantai oli puolestaan täynnä ohjelmaa ja jonkun verran aikataulutuksiakin. Sää onneksi suosi, ja iltapäivällä oli vuorossa bloggaajien syyspicnic. Kaktu suunnitteli tämän tapahtuman, jonka tarkoituksena oli tavata ja tutustua bloggaajakollegoihin nyyttärihenkisellä picnicillä. Tapahtumaa ei tehty yhteistyössä minkään yrityksen kanssa, meillä ei ollut hienoja luennoitsijoita eikä illan loputtua saanut kotiin viemiseksi mitään aineellista. Illasta ei myöskään ollut mitenkään velvollinen kirjoittamaan mitään. 

Ja ehkä juuri tällaisia tapahtumia heppabloggaajat tarvitsevatkin. Neljä tuntia Kaivarin puistossa herkkujen äärellä kului kuin siivillä. Oli kivaa jakaa omia ajatuksia ja kuunnella muiden mielipiteitä bloggaamisesta, portaaleista ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Voin lämpimästi suositella jokaiselle heppabloggaajalle mukaan lähtemistä, veikkaan että Kaktulla oli lisää ideoita syksymmälle uuden tapahtuman merkeissä :) Tässä tapahtumassa kun pääsykriteerinä oli ainoastaan hevosblogin kirjoittaminen.

Vasemmalta oikealle minä, Milla, Kaktu, Doris, Penina, Alex, Delila, Anni ja Suvi. Kiitos koko porukalle!

Matka picniciltä jatkui Hernesaarenrantaan, venetsialaisiin kesänpäätösjuhliin. Viihteelle lähtiessä ei yleensä tule pakattua kameraa mukaan, mutta tällä kertaa kamera oli hetken mukanani. Rannan tunnelma, mahtava kuutamo, kokko ja illan kruunanneet ilotulikset antoivat kyllä loistavat puitteet loistavalle illalle. Yöllä vielä pitserian kautta kotiin, mikäs se parempaa :D 

Tämä sunnuntai on kulunut pääasiassa sohvalla, mutta ei siitä syystä että päätä mitenkään särkisi - jalkoja kylläkin :D Apua sitä tanssimisen määrää... Torsten tulee ihan tosi asap töihin niin ei mene jalat hapoille ihan normaalista tanssi-illasta! Sitä ennen Torstenilla on kuitenkin edessä pesu. Ja mulla muuttolaatikoiden roudaamista. Kääks, nyt jännittää!

Tunnelmia Finnderbystä

Bloggaajamiitti Ypäjän hevosopiston kesän päätapahtumassa 

Kun tehotyttö Siiri kyseli, haluaisinko lähteä mukaan Ypäjälle katsomaan Finnderbyä, ei tarvinnut kahdesti miettiä. Bloggaajakavereita on aina kivaa nähdä :) Ja mikäs sen parempi paikka treffailla kuin Suomen hevosmekka, jossa mittelötiin tänä viikonloppuna kansainvälisillä radoilla niin este- kuin kouluratsastuksessa sekä kenttäratsastuksen suomenmestaruuksista.

Aamupäivä vietettiin kenttäesteiden luona. En ole koskaan ollut katsomassa maastokoetta, ja etenkin näin SM-tasolla esteet tuntuivat hurjilta. Vedellä kuvatessa yksi ratsastaja tippui, mutta muuten vahingoilta vältyttiin - läheltä piti-tilanteita kuitenkin riitti. Hevoset pelastivat ratsastajia ja toisinpäin; yhteistyö ja luottamus olivat selkeästi ratsukoilla kohdallaan. Ikimaailmassa en hyppäisi tuollaisia esteitä - sen sijaan ihan pikkuruiset harrasteen tukit iskivät silmää ja saivat sydämmen tykyttämään ;) Ehkä pitäisi järjestää treffit pikkutukkien ja Torstenin kanssa ...

Maastoradalle jakaannuimme useampaan porukkaan.

Puolessa välissä maastokoetta siirryimme vesiesteeltä Päivärinteelle, jossa hevoset saivat laukata niin isoa laukkaa, etten ole ennen sellaista nähnytkään! Kyllä muuten kouluhevoset siinä rinnalla kalpenee ;) Sennuista näin radan loppupäähän ei lopulta selvinnyt kuin neljä ratsukkoa yhdeksästä, joten maasto ei selkeästi ollut pelkästään omasta mielestä haastava. 

Sophia Backlund ja Zerleone nappasivat hienosti viidennen sijan lauantain luokasta.

Tiukkaan ohjelmaan saatiin mahdutettua yhden Inter-tasoisen kouluradan ihastelua, jonka jälkeen pääsimme kilpailunjohtajan, Seppo Laineen vetämälle ratakävelylle. Kenttäratsastuksen  guru kertoi maastoradan tärkeimmistä esteistä. Miksi ja miten rata on rakennettu, mitä ratsastajilta vaaditaan jotta esteet pystyy selvittämään virheittä. Pitkien laukkojen jälkeen ratsastetaan yleensä aina helpompi tehtävä ennen haastavampaa estekomboa. Haastavat tehtävät eivät välttämättä ole luokan maksimikorkeudessa, vaan lähinnä valmistelevat tai vaihtoehtoisesti palauttavat esteet ovat luokan korkeimmalla tasolla. Vaikeissa esteissä katsotaan mm. ratsun voimavaroja ponnistaa hyppyyn ilman isoa laukkaa, esimerkiksi vedestä portaan kautta tukin yli.

Estenumero 11, pitkä ja leveä pöytä oli yksi valmistelevista tehtävistä. Pikkasen porukkaa nauratti, ei nimittäin ihan helppo tehtävä tämäkään ;)

Finnderby-luokkaa seurattiin sateen rummuttaessa katsomon kattoon. Eihän se muuten haitannut, mutta me ei vaan oltu siellä katetulla alueella :) 24 hyppyä, joista osa tapahtui erikoisesteillä, sisältävä pitkä rata on pysynyt samana vuodesta -73 lähtien, kun kilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran. Vaativalta radalta selviytyi kuitenkin kaksi ratsukkoa uusintaan, tosin tässä kohtaa me siirryimme sateelta suojaan nauttimaan ruokapöydän antimista. Expoalueen kautta siirryimme vielä kutsuvieraina Ypäjän hevosmuseon cocktail-tilaisuuteen skoolaamaan, mutta varsinainen jälkiruoka nautittiin maitovarsojen laitumella. Kuusi uteliasta, pientä, itsevarmaa ja kuitenkin äitien helmoissa viihtyvää suomenhevosvarsaa hurmasivat meidät kaikki! Ypäjän kaunis maalaismaisema, aurinko ja pehmoinen varsakarva, sitä parempaa loppuhuipennusta ei olisi Ypäjä meille voinut tarjota :) Erityiskiitos mahtavasta päivästä meidän loistavalle oppaalle, 5 tallin vastaavalle tallimestarille Sari Raiskiolle, sekä tietysti tapahtuman järjestäneelle Siirille ja Ypäjän hevosopistolle, sekä koko hauskalle bloggaajaporukalle; Oonalle, Ainolle, Mandille, Susannalle, Essille, Maisalle, Annikalle sekä aina yhtä ihanalle Kaktulle, jonka postauksesta löytyy ihan hulvaton video päivän annista :))

Hei nyt en kerkee leikkimään, tuolta kuuuu räps räps!

Ihanko tosi? No mennään ihmeessä katsomaan! 

©Annika / Että voisitko vielä näyttää, siis mistä piti painaa räps räps?

Ps. Päivästä löytyy muutama kuva lisää täältä, jos joku kaipaa :)