keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Lokakuun lämpö

Ennätyksellisen lämmin lokakuu ja ratsastuskuulumisia (ja kuvatulva)






Clancy astelee niin sirosti! Tai sitten mä olen liian tottunut Torstenin elefanttikäyntiin ;D Ravissa sekin osaa sitten liikkua äänettömästi. Joskus aikoinaan eräs ratsastusvalmentaja sanoi, että hevosen tulisi liikkua maneesissa niin, ettei siitä tule ääntä. Sellaista keveyttä ja ilmavuutta kohti!

Pätkis the dressagevalvoja

Ja näin hienosti on Clancy tehnyt tällä viikolla duunia, jo kaksi kertaa!














Torsten sulautuu ruskaan (ja valokuvaaja on aina niin tyytyväinen kun ratsastaja ajelehtii kentän aitoja pitkin, tulee kuviin kivasti ilmaa ympärille, or not ;))



Lokakuun HIHS-viikko ja ponit laitumella ilman loimia.
 Tähän voisi tottua. 







Puutarha ilta-auringossa.





Hän on niin mallikas! Ja komea. Ja yhtä kuikelokaula mitä Into oli. (Molemmilla komeat ja lihaksikkaat kaulat mutta taito vetää kaula mitä ihmeellisimpiin asentoihin, sitä lähinnä tarkoitan!) Into onkin ollut vahvasti läsnä tässä viime aikoina. Kun Peikko kävi kylässä sisällä ja kun Torstenin kanssa kuljetaan pitkin pihoja ja teitä ihan uudenlaisella luottamuksella ja kun Clancy hakeutuu kuolaimelle ja on maailman kevyin - sellaista keveyttä olen päässyt kokemaan vain Inton selässä. Ihan mahtavaa!






On kyllä ollut aivan mielettömän ihana viikko. Hiki on virrannut hevosten selässä ja oli aamu tai ilta, lämpötila on ollut yli kymmenen astetta. Viikon tunnelmia on laskenut ainoastaan ekologisuusasiat; niitä on tullut pyöriteltyä mielessä. Kirjoittelen niitä auki hieman myöhemmin. Ekologisuus ja hevosharrastus, vaikka se ei täällä luonnonhelmassa heti siltä tunnukaan, ovat varsin haastavat yhdistettävät.

Clancy on tehnyt kaksi päivää ratsastusharjoittelua. Ensimmäisenä päivänä tehtiin hieman jo töitäkin, Clancy sai pähkinän purtavaksi; kuinka hevonen kykenee taipumaan pohkeen ympärille ja mikä on ratsastajan apujen perimmäinen tarkoitus. Olen tottunut hevosiin jotka ajautuvat uralle mutta tällainen tapaus joka kaartaisi itsekseen kentän keskelle (tod näk seisomaan) kymmenen metrin voltille on jotain aivan uutta. Clancy kyselee, miksi tehdä liikaa kun vähemmälläkin pärjäisi? Sinä treenipäivänä harjoittelu kesti hieman pidempään eikä ihan valtavaa ahaa-elämystä syntynyt. Ei kuitenkaan mitään huonoja fiiliksiä mutta Clancy jäi todennäköisesti melko kysymysmerkiksi. (Niinkuin ratsastajakin. Miten tämän ja tuon saa korjattua?!)
Edellinen kerta mielessä lähdettiin eilen treeniin ajatuksella less is more ja rima täytyy pitää tosi matalana. Olin juuri lukenut Charlotte Dujardinin ajatuksia nuoren hevosen liikutuksesta; hänellä on nelivuotias jolle kaksikymmentä minuuttia treeniä kerrallaan riittää. (Clancy varmasti ajattelee, miten sopivaan saumaan sattuikin tuollainen muistutus! :D)

Käynti lähtikin heti paremmin liikkeelle ja myös ravissa oli pätkä, jolloin Clancy otti painoa taakse ja nosti lavat ylös! Mitä kaikkea tästä vielä tuleekaan! Torstenin kanssa on tehty vuosia töitä sen lapojen kantamisen kanssa, ja vaikka nykypäivänä onkin siinä tosi taitava, niin ei olisi todennäköisesti tullut kuuloonkaan silloin nelivuotiaana. Ei tietenkään, kun ratsastajana pyysin vain reipasta tempoa ja eteen-alas. 
Clancykin on sen verran etupainoinen hevonen että sille ei kyllä eteen-alas sovi ja luulenkin että sellainen "ajaminen" on vähän meidän harrastelijaratsastajien juttuja. Että ei ammattilaiset ehkä ihan niin alkuveryttelyjään tee, miten suurinosa tavallisesta hevoskansasta. Ihan jo tuohon Charlotten kommenttiin liittyen, eihän kaksikymmentä minuuttia riittäisi kaltaisellani harrastelijalla muuhun kuin siihen peruskeventelyyn? Eipä nelivuotiaalta muuta tarvitse vaatiakaan mutta silti.  
Annan aina hevosille aikaa vertyä ja tietysti keskitytään jumppaamaan jos näyttää siltä että joku paikka on erityisen jumissa, mutta enää ei juurikaan tule tehtyä (eteen ja) alas-ratsastusta. Venyttää täytyy tietysti ja raamia muutella, turpaa haetaan eteen niin pätevämmässä muodossa kuin matalampanakin, mutta Clancy on loistava muistutus myös itselle, että ei sinne selkään nousta haahuilemaan. Ei Torstenkaan kyllä viimeiseen vuoteen ole montaa kertaa yli tuntia kentällä töitä tehnyt (alle kymmenen). Toisaalta sen kanssa ei olla noustu millekään nextille levelille. 
Näillä näkymin se ei haittaa tippaakaan. Itsenäisesti treenaaminen voisi olla ihan tehokastakin ja oppia voi käydä hakemassa katsomon penkiltäkin. 

Clancy ei tietysti ole minun joten en tiedä mitä T olisi mieltä, kustantaisikohan hän treeni- ja kisakulut Clancylle ;) Tosin ehkä ensin täytyy olla satula. Keventämistä en muuten malta odottaa jahka aloitan satularumban. Se onkin about ainoa asia mikä satulattomuudessa häiritsee, ja tietysti se että oon liian hannari laukatakseni ilman penkkiä. Clancy ei osaa vielä laukannostoja vaan joku on ollut avustamassa pitkän piiskan kanssa maastakäsin. Voisin nähdä että olisi sen verran holtitonta menoa että siihen tarvitsen kyllä satulan tuen, etten ota suusta väärällä hetkellä. Laukannostot olisi muutenkin ehkä helpompi opettaa maastossa. Liinassa kun nostaa laukat ihan kauniisti mutta ilmeisesti häiriintyy ratsastajasta niin ettei sitten nosta laukkaa helposti. 

Tällaisen hieman intensiivisemmän ratsastusjakson jälkeen en loppuviikkoon enää nouse Clancyn selkään. Torsten saa kyllä tehdä senkin edestä sitten töitä kun se on vähän luistellut sieltä mistä aita on matalin tämän viikon treeneissä. Sallitaakot se hänelle, niin harvoin kun sellaista tarjoaa.

Lokakuun laidunelämä vaan jatkuu ja jatkuu - enpä taida tietää mitään parempaan. Eikä varmaan ponitkaan! 
Ihan parhautta. 
Aurinkoista viikkoa 🌞

1 kommentti: