6.9.2018
Miten täydellinen suomenhevosen päivä. Lämpöä kuin kesähelteillä ja laidunkausi on alkanut meilläkin, vihdoin. Hevoset ovat nauttineet täysillä. Torsten on laidunvapaansa ansainnut; tällä viikolla ei ole paljon kouluratsastusjumppaa harjoiteltu. Torstenista on kesän aikana kuoriutunut se sama maastovarma monitoimihevonen, joka se on nuoruusvuosinaan ollut. Tarvittiin ilmeisesti Midgårdin ilmastoa avittamaan Torsten takaisin täydelliseen zen mielentilaan!
Niille jotka eivät ole blogia ihan alusta alkaen seuranneet, mainittakoon että Torsten maastoili neli- ja viisivuotiaana näissä samoissa metsissä kuin mikäkin vaellushevonen, vailla huolen häivää mistään peloista moottoripyöriä saati tukkirekkoja kohtaan. Teini-ikäisenä muissa maisemissa maastoilusta tuli jossain vaiheessa niin vaarallista että se jätettiin ihan tosi vähälle. Silloin keskityttiin enemmän dressageen. Nyt tilanne on melkein päinvastoin. Eikä ollenkaan siksi etteikö kouluratsastus sujuisi; luulen että maastoilun ja Torstenin ansiosta työskentelemme paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Lähinnä ehkä siksi, että onko olemassa mitään parempaa kuin suomalainen peltomaisema vanhoine upeine taloineen, loppukesän ilta-aurinko ja tyytyväinen suomenhevonen? Ei ainakaan minulle.
Olen onnekas, kun elämässäni on niin hieno suomenhevonen ♥️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti