perjantai 18. toukokuuta 2018

Se oli siinä







Kohta syödään viinirypäleitä! ;D










Hurja poni ♥️;D

12. toukokuuta...

ja viisi päivää myöhemmin. Vihreys saapuu kohisten!






Torsten pääsi korkkaamaan kesän ekat kavaletit ja ylitti niitä tyylilleen uskollisena, eli kuin alla olisi ollut isompiakin esteitä.


Tulppaaneja nousee vauhdilla, mutta skillat ja keltavuokot ovat jo väistyneet kesäkukkien edestä pois.







Toukokuun kuvat. Viikko takaperin otetuissa kuvissa, joita en nyt enää voinut edes julkaista, näkyi pikkuiset omenapuiden silmut. Ja olin niistä tietysti aivan innoissani. Nyt useampi hedelmäpuista on täydessä kukassaan ja näky on huumaava. Pellon reunassa kukkivat tuomet, tulppaanipenkit aukesivat kahdessa yössä ja upeat kerrotut valkovuokot kukkivat seuraavan kerran ensi vuonna. Lämpö on hellinyt ulkoilijoita, Suomi Euroopan lämpimin maa, cool! 

Ja siksi minä olenkin viimeiset viikot tehnyt aika pitkälle ympäripyöreitä päiviä, sisällä, arviointien parissa. Aloitin hetki sitten ihanan luokan opettajana; mikä on tietysti ollut mahtavaa, hetken aikaa oma luokka, jee! Samalla kaikki toukotyöt pihamaalla on painanut päälle, joten ponit ovat viimeisen viikon todellakin olleet lomalla. Mietin kyllä viikonloppuna, kun T käynnisti veneen ensimmäistä kertaa hallissa ja V8 kehräsi niin että ääni kuului sisälle taloon asti, että näillä säillä ilman arviointeja tai puutarhatöitäkin olisivat ponit olleet lomalla. Luulen ettei mua olisi saanut mereltä pois mikään! Nyt hieman haikeana ajattelen, että meriretket saattavat olla hetken tauolla, kun niin hyvänä meitä pitänyttä venettä tulee sunnuntaina katsomaan mahdollinen uusi omistaja. 

Puutarhassa kävelen edelleen iltaisin hölmistyneenä kaikesta loistosta; perennapenkit alkavat näyttää siistiltä, perunat ja porkkanat on kasvimaalla ja kasvihuoneessa viinirypäleet ovat lähteneet kasvuun. Sisällä ulos pääsyään odottelee vielä kurkut, tomaatit, vesimelonit ja kaupasta ostettu chili - eipä muuten ole mitään hajua koska niitä uskaltaisi lämmittämättömään kasvariin siirtää. Koska voisiko muka olla niin upeaa, että helle jatkuisi läpi kesän? Toivottavasti. Peikon tarhaan oli pakko hakea aurinkovarjokin, kun luonnon varjoa ei siinä tarhassa ole ollut tarjolla ja varjossakin on ollut hiki. (Ja jos kesästä tulee perinteinen suomalainen suvi, niin suojaahan se varjo vedeltäkin...) Ponit eivät ole olleet kovin innoissaan helteestä saharan autiomaassa, niinkuin pojat tarhaansa kuvailevat ja katselevat tarhan ulkopuolella kasvavaa vihreää. Heidän mielestä tunti narun päässä syöttelyä päivässä on kuin seitsemän ruokalajin illallinen, yhdellä ruoka-annoksella. Nälkä jää! Eivät toki kumpikaan ulkoiselta habitukseltaan näytä siltä, mutta nälkäisiä ovat, näin huutelevat tarhastaan samalla kun grillaillaan omia ruokiamme ala-pihalla. Ihanat hävyttömät ponit. 

Koko viikko on menty niin minimaalisilla yöunilla, että tänään käy varmaan perinteiset ja perjantai-illan kunniaksi ysiltä ollaan nukkumassa. Eikä haittaa yhtään! Arvioinnit ovat niin pitkälle paketissa ja kaikki muukin vihdoin sillä mallilla, että tänä viikonloppuna keskitytään olemisen ihanuuteen. Tervetuloa rentoa viikonloppu, sinullekin! 🖤

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia jälleen kerran. Tämä kevät meni ohi parissa päivässä ja kesä alkoi aika rehevästi. Mekin käymme katsomassa sunnuntaina pientä vanhaa hirsirakenteista tilaa ihan vain synttärilahjaksi. Olisi juuri sellainen, mistä pitäisin ja sijaintina myös sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi upeaa, toivottavasti tila on mieleinen! Kevät on tosiaan niin pitkällä että melkein voisi puhua jo kesästä. Tila näyttää varmasti parhaita puoliaan juuri nyt 💚

      Poista