perjantai 22. joulukuuta 2017

Getting ready

for Christmas 














Aurinkohuone 🌞






Kotona alkaa olla valmista. Kynttilät ja joulukukat tekevät ihmeitä, mutta valo, sen tunnelma on ihan omanlaisensa. Ihana, lämmin valo - ja tästä ei enää pimeämmäksi päivät voi mennä, voiton puolella ollaan! Aurinko ja kaunis kuura takasivat Torstenille vapaapäivän, kaikki on sen verran jäässä (paitsi meidän pelto, se ei varmaan ikinä jäädy ratsastuskelpoiseksi), että hyvällä omalla tunnolla tänään keskityn siivoamaan kotona. Tämä viikko on vähän huomaamatta mennyt niin, että yksi ilta hujahti puunatessa tallia - joulusiivous sinnekin, seinät ja ikkunat puhtaaksi - ja toinen ilta putsatessa hevosia. Pari tuntia harja kädessä ja kotona T kysyi, että nukahdinko sinne tallille. Heko heko :) Luulen ettei kukaan muu paitsi hevosihminen voi oikein käsittää sitä aikaa, minkä tallilla saa käytettyä. Yhtenä aamuna vedin lähes tunnin kyykkytreenin meidän ihanalla sepelipihalla. Aika ison työn alkuun teimme, jotta missään muualla kuin pellolla ei olisi savea, mutta en ehkä silloin ajatellut, että mites sitten ne heinänkorret. Koska nehän on ihan yhtä epäsiistejä kuin savi - no koska sepeliä ei kuitenkaan voi lakaista, siivota talikolla tai haravalla tai yhtään millään, ilman että heinän lisäksi kottariin menisi puolet kiviä, on korret poimittava pihamaalta käsin. Oikeasti se ei ole edes iso homma mutta luulen että tähän ei T suostuisi :P Vaikka muutoin pitääkin paikat tyylilleen uskollisena putsplank. Jos tarhaa ja tallia ei pihalla näkyisi, meidän pihalta ei heti arvaisi, että tilalla on myös hevosia. Kunnes Peikko kiljuu tervehdykset sekä komennukset tarhastaan :)

Viimeksi kirjoittelin tuhmasta Peikosta ja kiltistä Torstenista, mutta ponit ovat sittemmin vaihtaneet rooleja. Torsten on pari viimeistä treenikertaa esitellyt kentällä on sellaisia lähtöjä ja riekkumista että oksat pois joulukuusesta. Pikkuisen varmaan joulu jännittää, toisilla vaan menee herkemmin yli kuin toisilla. Torsten reppana ei vieläkään opi että tässä perheessä ei oikeasti jouluisin tontut toimita lahjoja, edes poneille. Vaikka ne olisi kuinka kilttejä. Ja välillä tuhmia :P

Lahjaton joulu on muuten ihan parasta - lapsiperheissä ei tietysti toimi mutta näin aikuisten kesken, super ratkaisu. No stress - sitä aiheuttaa tällä hetkellä ihan tarpeeksi yksi perunalaatikko. Viime vuotinen imelletetty laatikko maistui ja näytti liisteriltä, mutta silloin sitä pääsi kuitenkin vanhemmille syömään oikeaa, täydellisen pehmeää ja herkullista perunalaatikkoa. Tänä vuonna meidän molempien perheet tulevat kuitenkin syömään ja viettämään joulua tänne meille - kääk, perunalaatikon on siis pakko onnistua! Tai sitten ensi vuonna meilläkin jaetaan lahjat ja ainoa toiveeni on, tuokaa mukana perunalaatikko ;)

Heh heh - ja hei, huumoria kauppareissuihin ja jouluvalmisteluihin. Palataan taas ♥

9 kommenttia:

  1. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta teille kaikille. On ollut ilo seurata blogiasi nyt kun teillä on oma talli ja aivan uskomattoman hienot kuvat yksityiskohdista kodistanne silti säilyttäen oman yksityisyyden. Mielellään lukisin enemmänkin, päivittäisistä touhuista hevosten kanssa, kuvia ja mietteitä. Miltä siis arki tuntuu nyt omassa uudessa kodissa, oma talli? Mikä on tullut yllätyksenä? Mistä nautit hevosten kanssa eniten? Miltä tuntuu vastuu nyt kun hevoset ovat omassa kodissa? Kannatko huolta hevosten suhteen ja mistä ja miksi? Miten arki hevosten kanssa eroaa siitä kun hevoset olivat vieraalla? Miten puolisosi kokee arjen ja hevoset? Onko kiinnostusta hänelläkin ratsastukseen ja omaan hevoseen vai viekö veneily voiton :D ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta myös sinulle Kirsi! Ja kiitos kommentistasi. Arki on arkea kotitallilla tai "täyshoidossa", jälkimmäisessä ei kuitenkaan olla oltu yli vuoteen joten tämä oli helppo siirtyä kotitallille. Kun on siivonnut ja tehnyt tallia viime joulukuusta vieraalla, ei oikeastaan tunnu yhtään erilaiselta tehdä sitä kotona - ja Peikko on niin siisti että sen karsinan ja tarhan siivoaminen on Torstenin jälkeen pelkkää nautintoa :D Helposti tuli käytyä myös vieraalla toisinaan kaksi kertaa päivässä joten sekään ei oikeastaan ole ollut mikään "juttu" - ja helppoahan tämä on, sen kun kävelee pihan poikki. Meillä on aika joustavat aikataulut kaiken suhteen, arkisin menen tallille seitsemältä (toki joskus omissakin aikatauluissa on poikkeuksia, aikaisin mitä olen laittanut hepat pihalle taitaa olla viidelta...) mutta viikonloppuisin olen mennyt vasta kahdeksan aikaan. Päivällä sumplitaan ruokia 3-5 tunnin välein, toki pyrin siihen neljään tuntiin ruokintojen välillä mutta aina se ei onnistu. Hepat saa olla sateettomalla kelillä ulkona kahdeksaan - puoli yhdeksään, sitten ne tulevat sisälle ja iltaruuat käyn heittämässä kymmenen aikaan. Paitsi jos tiedän että on tosi aikainen aamu, sitten olen laittanut ruuat jo yhdeksältä - on tosi helppoa kun hevosillakaan ei ole mitään minuutintarkkoja rutiineja, koska niille tuntuu käyvän ihan kaikki. Ainoa minkä ne on oppinut, on että tallissa saa kuunnella radiota tunnin - kaksi ennen yöheiniä :D Yhtenä iltana kävin heittämässä heinää seiskan aikaan illalla ulos, ilma oli ihana (ja meillä on myös koko tarha hyvin valaistu) joten tein kokeilun, laitoin yöheinät valmiiksi talliin ja kävin nappaamassa ponit sisälle vasta yhdeksän jälkeen. Puoli kymmeneltä sammutin valot ja sitä Torsten katsoi vähän pahasti, tuleeko nyt muka jo yö ;D Tämä on tällaista hakemista ja kokeilemista ja päivästäkin toki riippuu, minkälaiset aikataulut on. Yö ei kuitenkaan koskaan ole yli 10 h, ja siihen olen ihan tyytyväinen. Joskus on onnistuttu pitämään yö kahdeksassa tunnissa mutta siinä tulee itselle liian vähän unta, hevosille kiva mutta pidemmän päälle liian kuluttavaa. Ainakin tällaiselle unikeolle - katson että minustakaan ei ole hevosille hyötyä jos olen liian väsynyt tms. Kymmenenkin tunnin yöllä Torsten aina välillä nukkuu karsinassa vielä aamulla pitkin pituuttaan, joten se on varmasti ihan sopiva. (vaikka eihän se tietysti koko yötä nuku.)

      Yllätyksiä, no ehkä se miten hevoset juovat jääkylmää vettä kuin se olisi parasta maailmassa :D Talliin ei tule vettä ollenkaan ja metallipajan (vanha navetta) puolellekin tulee vain kylmää vettä. Alkuun raahasin lämpimät vedet kotoa, kunnes tajusin että pajassa on pata johon nykyään laitan aamuisin tulen, siitä saa sitten koko päiväksi lämpimän veden, mitä vien tosin enää vain ulos. Talliinkin sitä alkuun roudasin, mutta sen jälkeen kun vein Torstenille ehkä vähän liian lämmintä vettä karsinaan ja vein sitten ämpärin kylmää perään ja poni veti sen jääkylmän ämpärin kertarykäisyllä, totesin että juokoot kylmää vettä sisällä. Ehkä tosi kovilla pakkasilla täytyy sitten viedä sisällekin lämmintä, mutta muuten kylmä vesi on parempi kun näillä sateilla on tupannut olemaan vähän kosteaa tallissa. Ainoa ratkaisu kaikkien ilmavaihtoreikien lisäämisen jälkeen on ollut pitää ovi auki, sitten on viileää mutta kuivaa, loimea päälle vaan niin ei tule vilu Torstenille. Talli-ilma on muuten ollut kyllä yllättävän hyvä (siivoankin karsinoita tietysti hävyttömän kauan ;)), mutta kosteus on ikävää - no mitä voi olettaa jos ulkona kosteus on 100%.

      Poista
    2. Varmaan päivän parhaita hetkiä on aamut ja illat, sellaisia rauhallisia ja kiireettömiä hetkiä. Parasta kaikessa on ollut nähdä, kuinka rauhallinen ja tyytyväinen Torsten on uuteen kotiin. Meillä on kaksi viimeistä muuttoa mennyt niin penkin alle että sen takia pelotti, kotiutuuko Torsten ollenkaan, mutta kaikki on siltä osin paremmin kuin hyvin. Ja sehän ei vielä edes tiedä, miten mahtava laidun niille on joskus tulossa, tai että Peikolta on lähdössä pallit ja siitä tulee sille varmasti ihan huippuihana ystävä tai kaikkia niitä hetkiä mitä omassa puutarhassa ponien kanssa itse odotan - itselle on helppoa kun tietää mitä odottaa, ponithan ei ehkä siihen ihan kykene vaikka älyttömän viisaita ovatkin. Maastossa Torsten on ollut niin rento ja nauttinut kun vihdoin ollaan monen kuukauden tauon jälkeen päästy muualle kuin kentälle ja toisaalta kentälläkin työmotivaatio on paria viime kertaa lukuunottamatta ollut loistava. (Voi olla että näissä kerroissa on vaikuttanut se, ettei Peikko ole ollut mukana, koska olen ollut liikenteessä yksin.)

      Vastuu ei tunnu miltään, Torsten on aina ollut niin vaikea hevonen että kaikki "vastuulliset" hommat on poissuljettu tallinpitäjiltä, yllättävät elläkäynnit, haavat yms yms. Hyvä juotto ja hyvä heinä, Peikkoa joudun seuraamaan tarkemmin jotta opin tuntemaan sen paremmin, Torstenista, kop kop kop, huomaan hyvin pienistä asioista jos kaikki ei ole kunnossa, onhan se ollut minulla kohta kymmenen vuotta.
      Liikutus puolestaan on aina ollut retuperällä joten miksi ryhtyä stressaamaan siitä täälläkään :D No ei sentään mutta on Torstenilla aina ollut paljon vapaapäiviä viikossa. Välillä on päiviä kun ei ehdi tehdä pakollisten hommien lisäksi mitään muuta ja se harmittaa, mutta niin se olisi harmittanut täysihoidossakin. Ehkä eniten tulee murehdittua, jos hevoset ottaa aikaisin sisälle (siis neljän heinille) ja sitten lähtee ostoksille ja kaupoilla vaan venyy ja venyy ja on vasta kasin jälkeen kotona - toki niille on jaettu yöheinien kokoiset heinäannokset ja radio on päällä ja tiedän että niillä on kaikki hyvin, mutta kyllä sitten illalla on omatuntoa parannettava lääppimällä poneja kaksin käsin ja annettava huomiota, sitä molemmat osaavat kyllä vaatia.

      Poista
    3. Ehkä just silloin kun tulin kipeäksi ajattelin, että omg, mun on aina oltava kotona :D Mutta se on ollut ainoa hetki, kun olen ajatellut että onpa tässä paljon työtä. Mä olin jo entisessä tallissa, joka omalla mittarilla oli etenkin täysihoitona alueen paras talli ja mihinkään muualle en ehkä hevostani veisi, sitä mieltä että en ostaisi uutta hevosta jos joutuisin viemään sen vieraalle. Ja nyt, kun hepat on ollut kotona, en veisi hevosiani täysihoitoon ehkä enää koskaan - no koskaan ei pidä sanoa koskaan mutta onhan se ihan parasta, kun on oma tupa, oma lupa. Saan tehdä päätökset ilman kenenkään suostumuksia, ihan oikeasti pystyn kahden hevosen tallissa tekemään paljon extraa hevosten hyvinvoinnin eteen, toisaalta niillä on kiva tarha ja leikkiväthän ne keskenään aitalankojen välistä vaikkei joka päivä jaksaisi mennä töihin. Tallinpito on oikeastaan tosi helppoa, silloin kun ei jaksa ei tarvitse tehdä kuin pakollisen hommat - aamu maks maks tunti ja sitten on kyllä kaikki laitettu iltaan asti valmiiksi, päivällä muutamat heinät ja illalla vartin iltatalli - jos näin joskus haluaisi tehdä. En ehkä uskalla mainita toista ääripäätä, saan vaikka koko päivän kulutettua ponien kanssa jos siltä tuntuu :D

      Ja T, esitin kysymyksesi hänelle eilen aamulla ennen kuin lähdin aamutalliin ja vastauksena oli veneily, helposti ;) Silti hän aina välillä tulee seuraksi iltatalliin ja moikkaamaan poneja ja aina jos pyydän apua, sitä saan. Omalla tavallaan tämä on ehkä helpottanutkin meidän arkea ja yhteisen ajan löytymistä, kun en ole iltoja tallilla - ja viikonloppuaamuisin, jos ei ole mitään suunnitelmia, heitän hevoset vain ulos ja menen takaisin sänkyyn, luxusta kun saa nukkua pitkään ja herätä toisen vierestä sitten myöhemmin. Arkisin me noustaan aina samaan aikaan ja sellainen tapa meillä kyllä on, että jos T joutuu lähtemään ennen seitsemää töihin, mä lähden tallille samalla oven avauksella vaikkei mun aikataulut sitä vaatisi, tiedän että hevoset kuulevat meidän ulko-oven käyvän joten en halua että ne siellä ihmettelee, miksei kukaan tule antamaan ruokaa ;) Mutta joo, enimmäkseen hoidan hevoset itse mutta joka päivä T tulee kyllä vähintään rapsuttamaan hevosia, erityisesti Torstenia. Peikko on hänen mielestään riiviö ;D Ratsastusta hän ei ole vielä koskaan kokeillut joten oma hevonen on ehkä vähän liioittelua, tietysti ehkä joku lupaava varsa kannattaisi hänenkin ostaa tulevaisuuden varalle... ;D

      Mutta sellaista - välillä rankkaa mutta enimmäkseen vain aivan ihanaa ja helppoa. Erityisesti Torstenin olemus, se tuo joka päivä hymyn huulille :)

      Poista
    4. (Bloggerin mielestä liian pitkä kommentti, piti vähän jakaa osiin! :D)

      Poista
  2. Kyllä on kaunista! Ihanaa joulunaikaa teille :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa joulua teille, teidän koti on kyllä niin kaunis!! Ja hei ei ressiä perunalaatikosta, ite lykkäsin pilkotut perunat jauhoilla uunii imeltymään, sit 2h myöhemmin totesin että nojuu, nehän ois eka pitäny keittää muusiksi :D Ei menny niinku römsöössä, mut lähikauppa pelastaa!
    Ihanaa joulua myös Torstenille ja Peikolle! toivottelee Sanna&Hemuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sanna!

      Ja voi ei :DD Onneksi on lähikaupat. Omat perunalaatikot on uunissa ja parin tunnin päästä selviää, lähdenkö itsekin vielä "lähi"kauppaan :D

      Ihanaa joulua sinulle ja Hemulille!

      Poista