Getting ready

for Christmas 

Aurinkohuone 🌞

Kotona alkaa olla valmista. Kynttilät ja joulukukat tekevät ihmeitä, mutta valo, sen tunnelma on ihan omanlaisensa. Ihana, lämmin valo - ja tästä ei enää pimeämmäksi päivät voi mennä, voiton puolella ollaan! Aurinko ja kaunis kuura takasivat Torstenille vapaapäivän, kaikki on sen verran jäässä (paitsi meidän pelto, se ei varmaan ikinä jäädy ratsastuskelpoiseksi), että hyvällä omalla tunnolla tänään keskityn siivoamaan kotona. Tämä viikko on vähän huomaamatta mennyt niin, että yksi ilta hujahti puunatessa tallia - joulusiivous sinnekin, seinät ja ikkunat puhtaaksi - ja toinen ilta putsatessa hevosia. Pari tuntia harja kädessä ja kotona T kysyi, että nukahdinko sinne tallille. Heko heko :) Luulen ettei kukaan muu paitsi hevosihminen voi oikein käsittää sitä aikaa, minkä tallilla saa käytettyä. Yhtenä aamuna vedin lähes tunnin kyykkytreenin meidän ihanalla sepelipihalla. Aika ison työn alkuun teimme, jotta missään muualla kuin pellolla ei olisi savea, mutta en ehkä silloin ajatellut, että mites sitten ne heinänkorret. Koska nehän on ihan yhtä epäsiistejä kuin savi - no koska sepeliä ei kuitenkaan voi lakaista, siivota talikolla tai haravalla tai yhtään millään, ilman että heinän lisäksi kottariin menisi puolet kiviä, on korret poimittava pihamaalta käsin. Oikeasti se ei ole edes iso homma mutta luulen että tähän ei T suostuisi :P Vaikka muutoin pitääkin paikat tyylilleen uskollisena putsplank. Jos tarhaa ja tallia ei pihalla näkyisi, meidän pihalta ei heti arvaisi, että tilalla on myös hevosia. Kunnes Peikko kiljuu tervehdykset sekä komennukset tarhastaan :)

Viimeksi kirjoittelin tuhmasta Peikosta ja kiltistä Torstenista, mutta ponit ovat sittemmin vaihtaneet rooleja. Torsten on pari viimeistä treenikertaa esitellyt kentällä on sellaisia lähtöjä ja riekkumista että oksat pois joulukuusesta. Pikkuisen varmaan joulu jännittää, toisilla vaan menee herkemmin yli kuin toisilla. Torsten reppana ei vieläkään opi että tässä perheessä ei oikeasti jouluisin tontut toimita lahjoja, edes poneille. Vaikka ne olisi kuinka kilttejä. Ja välillä tuhmia :P

Lahjaton joulu on muuten ihan parasta - lapsiperheissä ei tietysti toimi mutta näin aikuisten kesken, super ratkaisu. No stress - sitä aiheuttaa tällä hetkellä ihan tarpeeksi yksi perunalaatikko. Viime vuotinen imelletetty laatikko maistui ja näytti liisteriltä, mutta silloin sitä pääsi kuitenkin vanhemmille syömään oikeaa, täydellisen pehmeää ja herkullista perunalaatikkoa. Tänä vuonna meidän molempien perheet tulevat kuitenkin syömään ja viettämään joulua tänne meille - kääk, perunalaatikon on siis pakko onnistua! Tai sitten ensi vuonna meilläkin jaetaan lahjat ja ainoa toiveeni on, tuokaa mukana perunalaatikko ;)

Heh heh - ja hei, huumoria kauppareissuihin ja jouluvalmisteluihin. Palataan taas ♥