Blondi sumussa

 

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, linnut laulaa titityy ja räystäät tippuvat sulavettä. Lyhyt työpäivä takana ja iltapäivän dressagetreeni edessä aurinkoisella pellolla. Systerikin houkuteltiin mukaan keräämään pisamia ja nauttimaan kauniista "kevät"päivän ilmasta.

 

Niin sitä voi olla väärässä. Kunnon meriusva laskeutui peltojen ylle ensimmäisten kierrosten aikana, ja about samaan aikaan kävi selväksi ettei se dressagekaan tule helpolla tarjolle. Että ihan sumussa vääntämiseksi meni, eikä niitä pisamiakaan kenellekään tullut ;)

 

Paha mieli tuli. Miten voi junnata paikallaan vuodesta toiseen, olenkohan tullut jo vuosia sitten kehitykseni päähän? :D Torsten ei kyllä ole. Se on taitava ja kärsivällinen mutta hermohan silläkin lopulta menee. Ja niin siinä kävi, että ratsastuksen jälkeen ilmoitin, etten nouse enää hevoseni selkään ennen kuin joku on sen minulle läpiratsastanut. Illan mittaan ehkä tajusin teiniängstini naurettavuuden, siinä vaiheessa kun kuvaaja lämäsi muistikortin käteen josta kehoitti katsomaan, kumpi teistä kahdesta blondista tarvitsee enemmän apua. Ei kai tässä auta kuin ottaa peili käteen ja suunta kohti valmennusta.

 

Aiheutan meidän kuvaajallekin harmaita hiuksia valitsemalla hänen mielestään aina kaikkein huonoimmat kuvat esille tänne blogiin. No kerrankin kuvaaja sai itse päättä kuvat esille, niin ei tule sitten sanomista ;) Täytyy sanoa, että kyllä se Torsten vaan hyvältä näyttää, vaikka kuski sekoileekin. Vaan miltä se näyttäisikään osaavan ratsastajan alla - vapaaehtoiset saa ilmoittautua :)