Valoa pimeyteen

Pari päivää sitten kysyin Torstenilta, voisiko se mitenkään kuvittaa tämän vuoden Luciatervehdystä. Torstenin mielestä se oli ihan ok, jos valkoisen mekon saisi kuvitella kiltiksi, eikä sen kanssa käytetä sukkahousuja tai boksereita. Siis semmoinen astetta miehekkäämpi kolttu :) Näihin ehtoihin suostuimme, joten ei muuta kuin kuvausta järkkäämään. 

Mutka matkaan syntyi kuitenkin kruunauskenraalin yhteydessä, kun Torsten totesi, ettei rupea valopääksi joka pitää kukkaseppelettä joulukuussa! Kuulemma ihan hullua. 

Siinä sitä sitten pähkäiltiin seppeleelle kantajaa, allekirjoittanutkaan kun ei enää Luciaksi taivu. Onneksemme Torsten muisti kaukaisen pikkuserkun kumminkaimantyttären, Torstiinan, joka ilo mielin suostui kuvauksiin! 

Niinpä tänä hämäränä Lucianpäivän aamuna Torstiinaneito toivottaa teille kaikille, näiden hämärien kuvien saattelemana, valoisaa Lucianpäivää!

P.s. Torstenin ja Torstiina yhdennäköisyys on huomattava, mutta Torsten ei kuulemma halua, että hänen nimeään vedetään edes sukulaissuhteen kautta moiseen hömpötykseen.

Kirje Joulupukille

Blogitallin viikkohaasteessa kirjoitellaan tällä kertaa kirjeitä joulupukille - siis hevoset sanelevat, omistajat kirjoittavat ja laittavat sitten kirjeet eteenpäin. Ennen tämän vuotisten Torstenin lahjatoiveiden ylös kirjaamista kävin lukemassa poikien viime vuotiset toiveet - mitä silloin oli toivottu ja olivatko toiveet toteutuneet;

***

 Hyvä Joulupukki,

Kirjoitamme tänä jouluna yhteisen toivelahjalistan sinulle, minä ja Torsten. Olemme olleet koko vuoden hyvin kilttejä ja totelleet (melkein) kaikkia näkemiämme tonttuja. 

Ensimmäinen toiveemme on, että henkilökohtainen palvelijamme, "omistajamme" saisi lahjaksi lisää järkeä. Järkevä omistaja, onnelliset hevoset. Vähän niin kuin "hyvä ruoka, parempi mieli" ja tästä päästäänkin näppärästi aiheeseen ruoka ja sen määrä. Tuntuu kuin olisimme olleet jo koko vuoden laihdutuskuurilla, eikö tämä höpsötys voisi vihdoin loppua. Varsinkin kun omistaja itse ei pahemmin banttaamisesta näy (ja tunnu) piittaavan... Järkevä omistaja ymmärtäisi että Torstenilla on vielä vauvapyöreyttä ja minulla puolestaan on painavat lihakset ja luut. Että jos sopii, niin pyydä tonttuja pyyhkäisemään ne pienen-pienet kilomäärät pois sieltä ruokintataulusta ja merkatkaa että suomipojilla on vapaa heinä. Aina.

Ymmärrän että lisä-älyn toimittaminen omistaja blondille saattaa olla haastavaa jollei mahdotonta, joten laitamme tähän muutaman helpommin toteutettavissa olevan lahjatoiveen, niin pääsee tontut nauttimaan antamisen ilosta.

Torsten on pitkällisen harkinnan tuloksena päättänyt toivoa oman Lamborghinin. Porche olisi ollut niin tavis! Poikanen tahtoo jotain millä elvistellä mäkkärin drive inissä kuumille tytsyille :) Menopeli saisi  mielellään olla kuparin värinen ja kaikilla herkuilla tuunattu. Kyllä lähtis ja irtois kans, Torstenillekin ;)

Itse en enää näillä vuosilla vauhtivehkeistä perusta. Vanhat sotavammat takaavat ettei vauhti enää rajoittajalle  pauku, ainakaan usein. Nuoruuden villinä päivinä on nähty ja vedetty kisakärryä ja kulkupeliä jos jonkinlaista. Nykyään  näillä polvilla sellaiseen ei kykenisi, mutta ainahan seniorit valittavat että  madallusalustasarjat ja kaksi paikkaiset urheiluautot ovat  myrkkyä kehnoille kropille. Citymaasturi se olla pitää, kuulema. Itse pyrin välttelemään turhaa matkustusta, sillä missäs sen mukavempaa kuin kotona :)
Kaikilla mukavuuksilla varusteltu rollaattori sen sijaan olisi kovin kätevä ja tulisi  heti käyttöön!

"Omg noita sun juttuja Torsten!"

Nykyään, kun meidän kotona ulkoillaan tosi paljon, olisi mukava uudistaa garderooppia, Torsten polkee aamuisin jalkaa ja nakkelee niskoja kun tarjolla on aina samaa vanhaa ensteksiä ja toppaa. Jotain uutta tekisi kuulema mieli, väittää että Canada Goos parka korostaisi hienosti  lihaksikkaita muotoja!

Minulle puolestaan kelpaa vanhatkin ulkoiluvermeet, rumat ne vaatteilla koreilee, mutta  mukava kotitakki samettikauluksella ja piipputaskulla olisi mukava yllätys :)  Englantilaistyylinen villaflanellivuori lämmittäisi varmasti mukavasti viileinä talvi-iltoina. Ja varalta Reino tohvelit myös!

Iltalukemiseksi Torsten toivoisi Tammaluettolon 2014, voisi sitten talven pitkinä iltoina miettiä erilaisia jalostuslinjoja. (Playboyta en varsinaiseksi toiveeksi kehtaa kirjoittaa, vaikka Torsten niin kovasti vaati ... ) Minä puolestaan ilahtuisin Käytännön maamiehen tai Maaseudun tulevaisuuden vuosikerrasta.

Jos vielä on toiveillemme tilaa, kuulostaisi omat iPadit kovin helppokäyttöisiltä, myös seniori-ikäiselle! Sillä olisi niin helppo seurata maailman menoa ja olla yhteyksissä vanhoihin sotakavereihin. Taitaa sinullakin olla sellainen käytössä? Torsten puolestaan päivittelisi  fb tilojaan ja ehkä päästäisi pienet twiititkin välillä. Selfieitä se ainakin napsisi, mokoma linssilude. 

Tavalliset toiveemme ovat tietysti myös mukana listalla. Herkkuja ja karkkeja, oikein kaksinkavioin olisi kiva saada. Hevosten ja maailman rauha. Oikeudenmukaisuutta, terveyttä, hyvää tahtoa ja lämmintä mieltä, vuoden jokaiseksi päiväksi, maapallon joka kolkkaan.

Eipä meillä Pukki tänä vuonna ole muuta. Työntäyteistä jouluaattoa Sinulle!

Toivoo kiltit suomenhevoset, Into ja Torsten Kirkkonummelta

P.s. Pukki hei, sellainen tuli vielä mieleen, että mikäli minä voisin saada oman bambineidin, niin pitäisin siitä hyvää huolta! Lisäyksen jätti Torsten.

***

Se valtava lämmön tunne mikä poikien toiveista syntyi, muuttui ennen tekstin loppumista kyynelten virraksi. Miten ikävä onkaan sitä aikaa, jolloin omisti kaksi hevosta. Kaksi maailman parasta hevosta. (Nyt meillä on enää Torsten. Rakas Joulupukki, tee asialle jotain!) Jälleen ymmärtää Torstenia paremmin, miksi sillä on ollut vähän hankalaa, miksi se on ollut vähän haluton, välillä vähän tuhmakin. (Se hokkikengän jälki vatsassani kirpaisi!) Mikäli Torstenin veisi käymään lääkärin vastaanotolla, saattaisi se (ja omistaja) saada diagnoosiksi masennuksen. (Pirteä joululahjalista, eikös ;))

Nyt katse kuitenkin kohti ilon juhlaa, sitähän joulu on. Sydämen ikävästä huolimatta. Postauksen kuvat on otettu vuoden 2013 joulukuussa. 

Rakas Joulupukki, 

Minua on tänä vuonna kohdannut suuri suru. Että kun viime jouluna harmitti, kun ei tullut Lamboa, Ganada Goosea eikä Playboyn vuosikertaa, ei se ollut mitään verrattuna syksyn menetykseen. Minä menetin parhaan ystäväni. Huolettomat varsavuoteni ovat nyt kymmenvuotispäiväni kynnyksellä peruuttamattomasti takana päin. Tiedän, ettet kykene sellaista toivetta toteuttamaan, mitä eniten toivoisin, joten tyydyn toiseksi parhaisiin vaihtoehtoihin ja kirjoitan listan yksin. Sekään ei ole helppoa, Into tiesi niin hyvin mikä minulle oli parasta.

Ensiksi, tarvitsin ehkäpä kirjan tai vaikka kokonaisen käytännönkurssin Johtamistaidoista. Ne ovat kuulemma vähän hukassa - tosin näin väittää astetta hitaammalla käyvä, blondi hoitajani, joten tiedä sitten, pitääkö tuo paikkansa. 

Eipä tässä johtamisessa ennenkään ole ollut ongelmia ...

Toiseksi, voisin harkita uuden ystävän hankkimista. Mielellään sellaisen kauniin reiällisen yksilön. Kyllä Pukki tietää, eikös niin :) 

Kolmanneksi; olen tässä syksyn aikana oppinut, ettei materialismi tee ketään onnelliseksi. Blingi on aina cool, mutta mulla sitä on jo aika paljon. En tarvitse siis sellaista lisää. 

Tulevana vuonna kävisin kyllä mielelläni edelleen sellaisilla itseni kehittämiskursseilla, joissa kuullaan useammin fraasia Good Boy kuin Bad Boy. 

Herkut on kuitenkin asia erikseen, niitä saa taas tuoda ihan reippaalla mitalla jakaen, vaikka omistajani onkin melko avokätisesti Likittejä karsinaani ripustanut. Varmaan luulee että mulla sydänsurut silleen herkkuja syömällä helpottais - se ite on ainakin sitä yrittänyt.

Kaikista eniten pukki toivoisin, että saisin vielä jonain päivänä nauraa sydämeni pohjasta, hirnua oikein pitkään! Että joku hakkaisi pallolla päähän, silleen hyväntahtoisesti, silleen niinkuin Into aina teki. Ja että saisin intiimin rapsuttelukaverin, sellaiset hevoset kun tuntuvat olevan aika harvassa. 

Ja tietysti toivon myös maailman rauhaa. Hyvää tahtoa, viisautta ja iloa, ihan kaikille. 

Rakkain terveisin, sinun tonttujasi kunnioittava, Torsten 

xoxo

Tarkemmat ohjeet viikon blogihaasteeseen löydät tästä.

Nainen, joka on voittanut kaiken

Kouluratsastuksen kärkinimi, Charlotte Dujardin sekä ratsunsa Valegro, ovat uransa huipulla - ja toivottavasti vielä pitkään. Ratsukko on voittanut kaiken, mitä heille on eteen laitettu - he ovat hallitsevia olympiakultamitalisteja, World Cup, MM sekä EM-voittajia, ja yhdessä heillä on nimissään kolme maailmanennätystulosta. 

Kuva lainattu Googlesta.

Ratsukko on voittanut kilpailuiden sekä ennätysten lisäksi myös jokaisen kouluratsastajan sydämen. Jokainen haluaisi ratsastaa edes piirun verran paremmin, kohti sitä rimaa, jonka kultaratsukko on meille asettanut. Riman kohti keveyttä, toista kunnioittavaa, nöyrää liikkumisen iloa. 

Hevosmaailma ei kuitenkaan ole ainoa, jonka Charlotte on voittanut puolelleen. Aiemmin syksyllä Sunday times ja Skysports valitsivat Charlotten - ensimmäisenä kouluratsastajana! - vuoden naisurheilijaksi. Tänään nainen on puolestaan kruunattu BT Sport Action Women voittajaksi. 

Onnea kouluratsastuksen edelläkävijälle. Juuri tällaisia esikuvia nais- ja hevosurheilu tarvitsee.

Piparitalkoot

Michael Bubblen joulucd. Kolme kiloa valmista taikinaa suoraan pakastealtaasta laiskalle leipojalle. Pikeeriä koristeluun ja toivottavasti myöhäistä seuraavaa aamua - koska usko pois, piparitalkoisiin menee kauemmin kuin luulet. Paljon kauemmin. 

Yön pikkutunneilla voi siirtyä sänkyyn pipariähkyssä - sen jouluisempaa fiilistä ei varmaan olekaan - ja aamulla kukonlaulun aikaan herätä ihastelemaan aikaansaannoksia. Pipareita, joista kissat ovat nuolleet sokerikuorrutetta ja kartanoa, missä on vino katto :)) 

Täydellisen epätäydellistä, kotikutoista jouluun valmistautumista parhaimmillaan! 

Treenihaasteita

ei nyt varsinaisesti ihan sellaisia, kun suunnitelmissa oli

Viime perjantaina Blogitalli julkaisi ensimmäisen treenihaasteensa, jonka anonyyminä pysyttelevä koulutuomari on hyödyksemme laatinut. Tehtävä on hyvin yksinkertainen; pitkillä sivuilla eteen laukassa, lyhyillä sivuilla (ympyrää apuna käyttäen) takaisin kootumpaan laukkaan. Tarkemman selostuksen ja muita treenipostauksia voit käydä lukemassa täältä.

Yksinkertainen on kuulemma kaunista - muttei aina helppoa. Laukka ei ole Torstenin eikä matkustajan vahvin askellaji, ja oikeastaan vasta nyt syksyllä T on muistuttanut edes etäisesti itsensä laukassa kantavaa hevosta. 

Niinpä minä sovelsin. Tein tehtävää myös ravissa. Siinäkään onnistumatta. Joten, jos sinä, Joulupukki, todella olet siellä jossain, voisinko please saada tänä vuonna lahjakortin ratsastuskouluun alkeistunneille. Tulisi varmaan ihan tarpeeseen :))

Onkos tullut kesä nyt talven keskelle? :)) Ihana hetki aurinkoa näin joulukuussa :)

Tosin, tehtävä muuttui aavistuksen helpommaksi löydettyäni vasemman pohkeeni. Koko ratsukko on vino vasemmalle, ja Torstenin selässä istuessa huomaan selkeän eron siinä, miten paljon vähemmän hevosta minulla on oikean istuinluuni alla verrattuna vasempaan - eikä tätä ainakaan auta se, etten ole vasemmalla jalalla ottamassa hevosen kylkeä vastaan, eli kehystämässä ratsuni raameja, vaan annan sen hölkkäillä ihan vapaasti vasen kylki edellä :) Ratsastus on oivalluksia täynnä - ja parhaat oivallukset saattavat tapahtua juuri niiden yksinkertaisimpien tehtävien kautta. Ja tietysti myös silloin, kun ratsastus on siltä päivältä lopetettu ja pää on kulutettu puhki omasta analysoinnista !


laukkaa


randomravailua


randomravailua


randomravailua
(Glögit sille joka kaikki videot kolusi läpi ;))

Joka tapauksessa, jouluaattoa ja pukkia odotellessa, meidät löytää maastosta. Ja glögikattiloiden äärestä. Hyviä treenipätkiä teille muille!

Itsenäisyyspäivänä

97 vuotta vanhassa itsenäisessä Suomessa on helppo ja turvallinen elää. Ihan joka päivä ei tule ajateltua, miten vähän aikaa sodasta on kulunut. Miten onnellisessa asemassa saamme nykypäivänä olla, puhua omaa kieltämme, vapaassa maassamme. Siinä on syytä juhlaan. Kunnioituksen osoituksena, kiitoksena niille ketkä tämän ovat meille mahdollistaneet, pöydällä palaa kaksi sinivalkoista kynttilää. 

Ihanaa itsenäisyyspäivää, meille kaikille!

Puhelimen kätköistä

Molemmat mun ammatinvalinnoista vaativat äärimmäistä työskentelytehoa. (Ja suklaakeksejä.)

Uusia makuja sushin (Tokio 55 Töölössä) ja marokkolaisen (Sandro bar Kalliossa) ruuan muodossa.

Tuttua ja turvallista Belgessä. Paikka on loistava myös ensitreffeille, sillä mikäli deittikumppani vaikuttaa tylsältä, voit uppoutua ruokalistaan tarkemmin - ja oikeasti lukea Tinttiä :)

Cheek stadikalla, ei mitään lisättävää!

Mustikkapiirakkaa ja valkkaria kesäiseen arkipäivään - eipä sitä paljon muuta elämään tarvitse! Muutaman hevosen lisäksi ;)

Alkusyksyn maastolta. 

Into <3 Lohdullinen vaaleanpunainen auringonlasku Torstenin kanssa - ja lohdutonta pimeyttä. 

  

Kakkua ja pullaa, joka päivä ja joskus myös yöaikaan.

Italialaista Rodolfossa tyttöjen kanssa :))

Huonokäytöksinen Rambo-ponny ja terveiset äidille sairaalaan.

Työpäivän ilostuttajat :)) (Ihan itse ostin ruusuja ;))

Torstenin kolme päivää kestänyt vapaaputki, jonka aikana kerkesi nähdä ystäviä ja nautiskella herkuista ja glögistä, loppui kun Torsten sai uudet talvikengät alle :)

Satumaisia maastoiluhetkiä <3

Ensi kesän valkkareita, korkkareita ja kesäiltoja odotellessa on ihan jees syödä piparia ja ihastella Mr. Murdockin murhamysteerejä <3

Fiilistelyä

Joulukuun ensimmäisenä

Maanantai-iltaa! Joulukuun ensimmäinen on tuonut mukanaan pakkaskelit. Mittari näyttää huimaa seitsemää miinusastetta. Ei ihme, että sormet ja varpaat jäätyivät tallilla, kun tarhan laidalla seistiin ja ihmeteltiin pari tuntia uutta tarhaystävää. Torstenin ihanaakin ihanampi ponityttö muutti opiskelemaan työnteon saloja - kaikkea hyvää mylittleponnylle sekä omistajalle! - ja tilalle tuli huomattavasti vanhempi herrasmiesruuna. So far super good, eli siltä osin voi hengittää vapaammin. Herrasmiehellä kun on kaiken lisäksi hyvin tuttua, setämäistä lempeyttä ja pilkettä silmissään, että sydän meinasi pakahtua kun kaverukset yhteen pääsivät. 

Joulukuussa availlaan tietysti joulukalentereita, Torstenillakin on omansa, mutta tänä vuonna blogin oma joulukalenteri jää väliin. Teeman mukaisesti meno on kuitenkin varsin jouluhenkistä, so no panic - tonttuilua nähdään varmasti täälläkin :) Ja aina kannattaa kurkata Blogitallin kalenteriin, sinne pääset tästä. 

Jouluista hyvää mieltä toivotan teille seuraavien videoiden muodossa - palataan taas :)