tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kesä on kreisii


Time flies näin lomalla. Siis lomalla palkkatöistä, töissä kuitenkin puutarhassa, niinkuin kotona ollaan vitsailtu. Ja ponien henkilökohtaisena hoitajana tietysti. Siitä pestistä ei ihan niin helposti lomaa oteta; ja kaikki yhtä fanaattisesti laitumia rakastavat kuin minä, ymmärtävät varmasti, että vettä odotellaan. Oikein kunnolla. Puutarhaa ja kasvimaata ja pientä aluetta tulevalla laitumella on kasteltu jokivedellä, mutta hälyttävästi veden pinta laskee ja kohta meillä taitaa olla metrinen noro normaalisti leveästi virtaavassa koskessa. Kuulemma viitisentoista vuotta sitten on kuivunut vesistö niin, ettei ole voinut enää kastella. 

Ihan ilman laiduntamista ei ponien ole tarvinnut olla vaikka tulevalla unelmalaitumella nouseekin vasta pienen pieniä sirkkalehtiä. Torsten aka vuorikauris on elementissään joen penkereelle aidatuissa nurmitarhoissa, kiipeily on parasta ja Peikko näyttää tyytyväiselle missä vain, sille sopii ihan kaikki. Sanotaanko, että Peikon viimeisimmän kotireissun jälkeen on Torstenilla ollut pamahtaa hermot ponin kanssa; miten se tuolla tavalla valehtelee, ei varmasti ole käynyt sisällä talossa ja Peikko senkun lällättelee, sua ne ei huoli kyläilemään lällälää. Totta tietysti sekin, Torstenin raja menee puutarhassa ja sielläkin kytkettynä.







Poneillehan olisi kyllä puutarhassa töitä, mutta kumpikaan ei kävele kukkapenkeissä kitkemässä riittävän hienovaraisesti, vaikka kukat saavatkin olla rauhassa ja vuohenputken imuroivat tehokkaasti. Siitä ja monesta muusta rikasta ei todella ole pulaa - koko viime viikko kului penkkien kitkemisessä, ruusujen leikkaamisessa, haravoinnissa, kasvimaalla, kasvihuoneessa, puutarhamyymälöissä ja niin edelleen. Täyttä kahdeksan tunnin työpäivää on painettu, kohta alkaa kyllä näkymäänkin työn tulos :) Ennen oppilaiden kesälomalle laskua oli kädet sen verran täynnä töitä ettei peruskitkemiselle jäänyt aikaa ja koska tällä viikolla odotetaan erityislaatuisen hienoja vieraita, ei penkeissä saa olla rikan rikkaa! Tänään saatiin valmiiksi pihan isoin, abouttiarallaa 150 neliön kukkapenkki, kyllä siinä hiki virtasi ja välillä sitä on miettinyt, voisiko perennapenkkejä tai ruusupuskia olla sittenkin hieman vähemmän...

Viikonlopulle oli alunperin suunniteltu mökkireissua ja brunssia keskustassa ja kaikkea sellaista mitä ennen vanhaan olisi viikonloppuina tehty. (Sitä edellisenä viikonloppuna kävimme muuten viimeisellä veneajelulla, uuden omistajan kyydissä. Byebye tältä erää ihana merielämä!) Kesken lauantaisen mökkireissun tuli kuitenkin puhelu, että kaivinkone olisi nyt teidän pihalla, missäs te olette. Toisinaan on törmätty tällaisiin pieniin ajatuskatkoihin, tai ehkä se on vain sellainen kirjoittamaton sääntö, oletus että kuka sitä nyt kotoa pois olisi ;) Oli miten oli, puolitoistapäivää taukoamatonta työtä neljällä koneella ja kahdella miehellä ja vihdoin ja viimein tarhan viereen viime syksynä kasattu savimaa on poissa! Voi tätä avaruuden ja onnen määrää :) Koska kasa oli kiinni tarhassa, jännäsin vähän mitä ponit asiasta tuumaavat mutta niitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa jättimäisen kasan päällä pyörivä valtava kaivinkone. Vasta siinä vaiheessa kun täysperävaunullinen rekka peruutti tarhan viereen ja kaivinkone lastattiin kyytiin alkoi Peikon silmät säihkymään kun se metrin päästä lastausoperaatiota seurasi ja oli kovin innokkaana auttamassa ammattilaisia.









Että on tää kesä vaan ihan kreisii. En nimittäin ole ehkä koskaan ollut niin onnellinen vesisateesta, joka äskettäin alkoi. Hip hip hurraa, antaa sataa! Ja eikun kitkemään. 

2 kommenttia:

  1. Moi Jilla! Ihanan kesäisiä kuvia jälleen❤️ Teetkö työksesi ihan tätä blogia vai käytkö jossain muussa päivätöissä? Tuota oppilaitten lomalle laskua vain mietin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Blogi on ihan vaan harrastus :) Työkseni olen tällä hetkellä luokanopettaja, tai siis syksyllä jatkuu. Tämä kesä menee puutarhatöissä ;D

      Poista