maanantai 9. huhtikuuta 2018

Maanantaista toiseen

Hankitreenejä, kaato(vesi)sateita ja keltavuokko

Viime viikon maanantaina näytti tältä. Täydellinen hankitreenikeli! (Ja koska aurinkoa oli kuitenkin ikävä, laitettiin kuviin tuollainen ala-aste piirrosaurinko :D No ei sentään, keltaisen mikrokuituliinan reuna siellä pilkottaa, jollain täytyy kamera suojata märällä kelillä kuvatessa!)

Tänään meidän pihalla pörräsi kymmeniä mehiläisiä, kukasta kukkaan hurmaantuneena aikaisista kevätkukista, auringosta ja yli kymmenen asteen lämmöstä. 






Sinivuokot on aikaisessa! Ja lumikelloja löytyy jokaisesta kukkapenkistä ja omenapuiden alta. 





Kaikki puut on vihdoin leikattu tältä keväältä, kasvihuoneesta raivattu viinirypäleet alas ja sisällä talossa viime maanantaina itämään laitetut tomaatit on lähteneet kasvuun hurjaa vauhtia. Koska aina liioittelen ja pelaan helposti varman päälle, enkä uskonut olevani viherpeukalo, ostin neljä pussia tomaattien siemeniä. Yläkerran yhden vierashuoneen on siis vallannut lähemmäs sata tomaatin versoa... Hups!








Elämäni ensimmäinen keltavuokko, ihana!

Paljon mahtuu yhteen viikkoon; muutakin kuin sääilmiöitä. Kevään eka lämmin vesisade, hevoset olivat juuri tulleet sisälle ja hanat aukesivat vielä kun olin ulkona. Hetken aikaa oli pakko nauttia ja sanoa heipat hangille, niitä ei kahden sadepäivän jälkeen ole tarvinnut katsella. Tänään iltapäiväkahvit auringossa ilman takkia, pihahommia koko ilta ja grillimakkaraa iltapalaksi. Joutsenten ja kurkien ylilentoja ihaillen. Best ever.

Kevät on tarttunut poneihinkin; Torsten oli superjees alkuviikon hankitreeneissä, on tosiaan ryhtynyt vaihtamaan kesäturkkia ylleen ja viikonlopun maastot olivat kuin suoraan puskaratsastuksen huipulta. Lauantaina tehtiin kolmentoista kilometrin lenkki hyvässä seurassa; pitkiä pätkiä rentoa kevyttä ravia ja puolentoistakilsan pätkä sellaista laukkaa että kyyneleet valui pitkin poskia, Torsten lennätti takapäätään joka kerta kun kaverikärryhevonen osui aurauskeppeihin ja vielä tänään on sisäreidet ollut hellänä kevyesti istunnasta. Tiet taitavat olla nyt parhaimmillaan ratsastukseen. Sunnuntaina sitten kevyt muutaman kilometrin palauttelukävely missä Peikkokin oli mukana; sille nousi vähän hiki pintaan kun hölkkäsi puhisten koko reissun ;D 

Koska aina hevosten kanssa täytyy säännöllisin väliajoin kuitenkin kysyä itseltä, että pitäisikö olla huolissaan, on Torsten antanut tällä kertaa aiheeksi säännöllisen epäsäännöllisen hännän heiluttelun. Ei ratsastaessa (tai jos siinä niin siihen syy löytyy aina provosoivasti kutittelevasta pohkeesta), mutta tarhassa. Ilman mitään näkyvää ärsykettä. Torsten on muutaman viikon ajan syönyt elämänsä ekaa psylliumkuuria, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos heinän mukana menee hiekkaa tai poni innostuu liikaa nuolemaan savimaata. Vatsa on hyvä, ja ulkoisesti ei ole huomattavissa mitään vikaa; joskin ilmavaivoja on välillä niin että Peikko varmaan pyörtyy karsinaansa kun Torsten kaasuttaa iltaisin. Molemmat oireet olivat jo ennen psylliumkuuria. Kummallista käytöstä ja ei normaalia Torstenille; muiden hevosilla samanlaisia oireita, vinkkejä mistä voisi johtua?

Vatsavaivoja lukuunottamatta aika huippu kevätviikko takana; ja vielä parempi edessä. Ihanaa alkanutta viikkoa ♥

10 kommenttia:

  1. Oikea kevään ihme tuo teidän kukkaloisto. Meillä vielä lunta, jäätä ja rapaa. Ei käy tasan kevään saapuminen. Komea on myösTorsten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kyllä tästä nautitaankin, joka päivä täytyy tutkia, mitä kukkia tänään on noussut. Huumaavaa aikaa!

      Poista
  2. Hännänheiluttelusta tulee ekaksi mieleen, että yrittäisikö kertoa tarhakaverilleen, kuka on pomo ja heilauttaa siksi vähän "uhkaksi" häntäänsä? Vai olisiko jo jotain alkukevään pörriäisiä ja hätistää niitä? En olisi huolissani, jos muuten on terve ja hyvinvoiva. Kiitos blogistasi, ihania kuvia ja tarinoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, no miksei, mutta ne eivät ole sellaisia tilanteita että se varsinaisesti sopisi selitykseksi. Nyt heiluttelu on vähentynyt, johtuuko lämmöstä vai siitä ettei saa enää lusernia, en tiedä! Kummallisia juttuja.

      Kiitos kivasta kommentistasi <3

      Poista
  3. Meillä on sama ongelma hännänheiluttelun kanssa. Ei muita oireita tälläkään. Toinen psylliumkuuri täällä menossa.

    Sulla on ihana blogi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, onpa jännä! Mä en edes tiedä onko Torstenilla hiekkaa, mutta juuri tuon hännän heiluttelun takia halusin ja edelleen syötän psylliumia... Onneksi menee mashveden mukana ilman ongelmia.

      Kiitos kaunis :)

      Poista
  4. Täytyy sanoa että vaikka blogissasi ei jaeta tiukkoja treenivideoita ja kisareissu selontekoja joita hevosblogeilta yleisesti odotetaan on tämä blogi mukavaa luettavaa. Oikein odotan postauksia, kauniita kuviasi ja kuulumisia ihanalta tilaltanne. Toivottavasti jaksat blogata vielä vuosia ja vuosia, sillä vastaavaa blogia meille aikuisille lukijoille ei ole tarjolla, tai jos on voitko mainita mikä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja pahoittelut, että vastaaminen kesti näin hävyttömän kauan. Jotenkin ulkoilma vie mennessään näinä aurinkoisina viikkoina! Olen todella otettu ja kiitollinen sanoistasi, ihana että teitä vielä siellä on, vaikka varmasti ja onkin sellaisista "huippuvuosista" tämän blogin kohdalla jääty. Loppua ei kuitenkaan vielä näy toivottavasti pitkään aikaan! Vaikka postausvälit olisivatkin hieman pidempiä. Tuossa minun lukulistalla on blogit mitä seuraan, löytyisikö sieltä luettavaa?

      Poista
  5. Ihanat kuvat ! Tuo keltainen kukka on varmaan talventähti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria ja niinhän se onkin, voi harmi :D Kaunis kukka kuitenkin! Täytyy korjata postaukseen asap.

      Poista