sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Kevään ensimmäiset narsissit

ruokasalin uudella pöydällä














Superpähee kahvikalusto löytyi Lohjan antiikkifasaanista neljälläkympillä. Kiilloitusta vailla käyttövalmiit!


















Tehtiin edullinen torilöytö viime viikonloppuna, nyt mahtuu isompikin porukka kerralla ruokailuryhmän ympärille! Tuolit saivat uudet kankaat ylleen.





Pätkis ♥

Ihanien leikkonarsissien kaveriksi piti tänään kattaa oikein extraherkullinen aamupala. Sunnuntain hemmotteluhetki - ja tämän viikon jälkeen, varsin tarpeellinen sellainen. Eilisellä kukkien ostosreissulla - sitruunapuu ja palmu muuttivat meille asumaan leikkokukkien lisäksi - mietin, uskaltaisiko tallin edustalle istuttaa ruukkuun kevätkukkia, kuten narsisseja, mutta vielä taitaa olla liian aikaista. 

On täällä (valitettavasti) tullut mietittyä muitakin kuin narsisseja ja kevätistutuksia. Ristiriitaisia fiiliksiä oli loppuviikolla; onko näissä hevosissa mitään järkeä, kirjaimellisesti. Alkuviikko sujui niin hyvin. Ponit tarhasivat päivittäin yhdessä pellolla ja kävimme useampana päivänä maastossa, Peikko Tn lenkkiparina ja minä Torstenilla. On ollut ihan huippua harrastaa.

Kunnes tuli torstai - ponit pellolle ja itse simapullo mukana aitauksen laidalla katselemassa poikien leikkiä. Torsten sai pitää omat paikkansa ja Peikko väisti ja alistui niinkuin normaali nuori hevonen - jes, Torstenista on kasvanut pomo! Kunnes Peikolla meni hermo. Jotenkin se latominen ja pukittelu oli aivan päätöntä, ja juosten sai mennä väliin kun Peikko ajautui peruuttaen ja samalla potkien Torstenin vatsan alle. Siitä Torstenkin jo suuttui ja molemmat ponit tuntuivat säikähtävän, laukkasivat portille - ja eiköhän pikku pirulainen päättänyt aloittaa peruuttelun ja latomisen uudelleen. Tällä kertaa Torstenin jalka sitten osui pikkuponiin, vaikka se viimeiseen asti välttää satuttamasta toista. Osuma hokista tuli poskeen x2 ja tsiisus sitä veren määrää! Eläinlääkäri saatiin tallille alle tunnissa ja poni tsekattua läpi; suussa ei onneksi ollut mennyt hampaita rikki eikä haavoja tarvinnut tikata, pesua ja rasvausta vaan (ja naama on ponilla kuin puolikas jalkapallo turvotuksen takia). Kipulääkekuuri ja seurailua, muutaman päivän söi niin huonosti että pelkäsin jo että leukaluu on murtunut, mutta nyt syöminen on normalisoitunut ja valtakunnassa kaikki hyvin. Lukuunottamatta sitä faktaa, että Peikko on kaksi kertaa vetänyt langat tarhastaan mukanaan uhitellessaan Torstenille joka kerta kun Torsten kävelee sen tarhan ohi. En ole koskaan nähnyt sellaista käytöksen muutosta ja mietin, että hautookohan Peikko kostoa Torstenille - no eikai hevoset nyt ihan niin pitkälle voi ajatella mutta orikiljuminen ja etusten heiluttelu is back. Not cool.

Että tällaista ikävää tapaturmaa lukuunottamatta ihan hyvä viikko takana. Torstai-ilta ja koko perjantai kului kyllä valehtelematta miettiessä, mitä nyt tehdään ja kuinka kivaa olisi elämä ilman yhtään hevosta. Torsteniakin syytin, että miten aina sen kanssa on niin vaikeaa ja uhosin jo, että jos Peikko tähän menee, niin Torsten saa mennä samalla reissulla, koska se on niin hankala ja vaikea. Kunnes näin kuvat tappelusta; miten Torsten vaan pompottaa takapäätä paikoillaan varoittaakseen Peikkoa joka huoleti latoo kohti kovaa ja korkealta. Torsten on saanut hyvitystä ajatuksistani; se on saanut marhailla puutarhassa harjattavana ja avasin hästnetinkin, aika monta kivaa allround-hevosta on jo kiinnittänyt huomion... No, pieni kotikeskustelu on sitä ennen käytävä, ja ennenkaikkea, kysyttävä itseltä, onko tässä harrastuksessa kuitenkaan mitään järkeä. 

Tältä näyttää, kun poni jolla on liian suuri ego, jää "jumiin" aivan liian kiltin hevosen vatsan alle. Moni muu hevonen olisi tässä kohtaa potkinut niin että egoistista ei olisi jäänyt mitään muuta jäljelle kuin märkä läntti, mutta tämänhän minä tiesinkin, Torsten ei potki. Tässä kohtaa ei vielä veri lentänyt, mutta olisi voinut kuvitella, että ihan jo pelkkä säikähdys olisi riittänyt, tai ettei ainakaan heti minuutin päästä uudestaan tarvitsisi toisen vatsan alle pukitellen peruutella. Miten väärässä sitä voikaan olla. 



Torsten niiaa takapäällään ja yrittää sanoa toiselle, että ei potkita. Ja Peikko vähät välittää ja latoo menemään. 

Kuvittelin, että muutaman päivän kun pitää bloggeria kiinni, ehtii ajatukset vähän rauhoittua omassa päässäni - ja silti aika tiukkaa tekstiä lähtee vieläkin :D Täytynee varmaan tähän väliin kertoa, että ponien kanssa on tänään ollut mahtava päivä ja mitä muutakaan sitä osaisi tehdä, kuin harrastaa hevosten kanssa :D Torsten on saanut extraharjauksia ja puunauksia koska maasto taitaa olla tällä hetkellä ainoa paikka missä olisi hyvä tehdä töitä; meillä on kuitenkin ollut koko päivän ihania vieraita kylässä joten eipä paljon maastoilemaan olisi kerennyt. Peikkokin oli oikea enkeli pikkuisen heppahullun käsittelyssä, miten kauniisti se antoi harjata ja putsata kavioita, taluttaa ja puuhata - siitä tulee upea lastenponi, aivan varmasti. 

Että sellaista mukavaa ponielämää tänne, or not. Onneksi itse maalaiselämä on ihan parasta! Ei sitten ihan niin paljon ketuta ponien tyhmät jutut; siis silloin kun keskenään lyövät (tai potkivat) päänsä yhteen, kun saa edes asua paratiisissa. Vielä kun Peikkokin ymmärtäisi, että tällä tilalla asiat hoidetaan keskustelemalla, ei voimakeinoin. Huoh. Ja jos Torsten on vuosien varrella kasvattanut minulle pitkän pinnan, niin sen pinna hölmön poniinin kanssa tuntuu olevan rajaton, kymmenen pistettä sille siitä!
 Uusilla voimilla kohti parempaa viikkoa!

18 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Ja kurja juttu tuo Torstenin ja Peikon yhteenotto :( Oisko mahdollista miettiä jotain toista seuraponia Torstenille, kun tuo ei vaikuta enää olevan kummallekkaan kivaa tai edun mukaista? Tsemppiä sulle päätöksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3 Tosi kurjaa ja niin turhaa, oli mennyt jo niin hyvin. En ajatellut että enää tulisi tällaista takapakkia! Olen kyllä pyöritellyt kaikkia vaihtoehtoja mutta katsellaan nyt rauhassa - Torstenille täytyy sitten vain hankkia uusi ystävä jos näistä ei kavereita tule, Peikko voi sitten muuttaa meidän saliin ;) Siellä se varmaan viihtyisi, huomion keskipisteenä!

      Poista
  2. Uskomattoman tyylikkäät kuvat, paitsi Peikon osalta. Onhan siinä varsinainen HarmiPeikko.
    Rauhallisempaa viikkoa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihanaa välillä vähän laittaa muutakin kattausta kuin illallista sohvalla television äärellä. (Ei huono vaihtoehto sekään, muttei kovin kuvauksellinen :)) Onneksi viikko on lähtenyt käyntiin rauhallisesti, Peikollakin...!

      Poista
  3. Kauniita, aurinkoisia kuvia! Hieno löyty tuo kahvikalusto 😊

    Mutta voi miten ikävää, että Peikko ja Torsten ottivat yhteen kunnolla. Voin vaan kuvitella, millainen ajatuskaruselli päässäsi pyörii. Onneksi ei käynyt pahemmin.

    Peikon ruunauksestahan ei vielä ole kovin pitkä aika. Lisäksi kevät ja aurinko aktivoivat hormoonit. Lauantaina näin erään tamman ja ruunan "pusuttelevan" tarhojen aitojen yli, ja vaikuttivat molemmat kyllä hyvinkin lemmekkäiltä. Voisiko Peikon käytökseen yrittää vaikuttaa jotenkin? Vähentäisikö munkinpippuri Peikon orimaista käyttäytymistä? Tai suuntaisiko enempi ja/tai intensiivisempi liikunta Peikon energian työntekoon eikä orimaisiin tappeluihin? Olet Jilla neuvokas nainen joten ratkaiset kyllä tämänkin parhaalla mahdollisella tavalla.

    Mukavaa alkavaa viikkoa! 😊


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi. Ja tosiaan - onneksi ei käynyt pahemmin! Siitä veren määrästä ehkä vähän liioittelin päässäni, että mitä kaikkea ponin suusta löytyy pirstaleina... Tosin kyllähän joku kerta voi oikeasti käydä pahasti. Nyt ollaan oltu onnekkaita. Eikä mulla taida olla kokemusta kuin loimiin saaduista vekeistä, aina on ollut niin kiltit ja kivat tarhakaverit poneillani ettei ole juuri hevosia tarvinnut paikkailla. Ja tähän nää haaverit sitten saisikin jäädä!

      Täytyy vähän seurailla tuota orikäytöstä, onhan se totta että ruunauksesta on vasta vähän aikaa ja kevät, no eipä sitä tarvitse edes ihmetellä... Hevoset on kaikki niin erilaisia, Torsten oli parin kuukauden päästä ruunauksesta jo ruunalaumassa sulassa sovussa ja kuukausi lisää niin laumassa oli tammakin (ja siitä tulikin Torstenin tyttöystävä :D), tosin Torsten oli orinakin aina muille hevosille kiltti. Toivotaan että laitumella viimeistään helpottaa Peikon oreilut, laidun on muutenkin paras paikka totutella toisiinsa kun on tekemistä, sellaisella pläänillä mennään nyt. (Ja hästnetti auki iltaisin ;))

      Poista
  4. Oman oriin "ruunaantumiseen" meni vuosi. En pitäisi Peikon käytöstä mitenkään erikoisena.

    Ihanan näköistä tiedän kodissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei auta kuin antaa aikaa, Peikkokaan ei enää ihan varsa ole ruunattavana ollut - tosin esimerkiksi Into ruunattiin vasta seitsemän vuotiaana ja oli niin kohtelias ja ystävällinen pomo, kuin vain voi olla. Että voihan se olla, että vaikka kuinka antaa aikaa, niin perusluonne on sellainen "härkkijä". Toivottavasti olen väärässä!

      Poista
  5. Meillä ori tasottu ruunaksi parissa viikossa, aika sissi tuo Peikko. Kuvat on 💛☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnekkaat! Tätä minäkin olisin toivonut mutta selkeästi Peikko kuuluu kastiin joka tarvitsee enemmän aikaa ruunautumiseen :D Kiitos <3

      Poista
  6. Toivottavasti yhteiselämä alkaisi sujua, kun ruunauksesta on kulunut pidemmän aikaa. Muuten joudut varmaan pohtimaan muita ratkaisuja. Tuttuni yritti saada shettisorista tarhakaveria suomenhevosruunalleen eikä siitä(kään)ikävä kyllä mitään tullut; poni potki ja puri vaikka kuinka suokki kuinka alistui. Lopulta oli turvallisinta pitää pollet erillään, kun tappelusta ei vain tullut loppua ja todennäköisesti suokki olisi pian hermostunut totaalisesta. Tiedän myös muita vastaavia huonoja kokemuksia shettisorien ja isompien ruunien yhteiselosta. Ilmeisesti niin pienellä ponilla on niin suuri ego, että toimeentuleminen on haasteellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karoliina kommentistasi, vaikka se olikin lannistavaa luettavaa :D Mutta tällaisia tapauksia minäkin olen kuullut - ja näillä on ongelmana, että Torsten ei alistu Peikolle; eikä sen pidäkään, on niin selkeästi vanhempi. Toivotaan, että kesällä kerron laitumelta jo ihan toisenlaisia tarinoita poneista :)

      Poista
  7. Ihana kattaus ja niin keväinen. Mikä kahvikalusto, wau :) Ikävä juttu, kun noin ovat ottaneet yhteen, auts. Hienoja kuvia sinulla on kyllä täällä blogissa, kun aikaisempia postauksia myös katselin.

    VastaaPoista
  8. Voi mikä rakkaus pakkaus. On kyllä ponissa ruutia, kun jaksaa riehua. Muistan kun Thor yritti nirhata Piff-ponin ja ajattelin että niistä ei ikinä tule kavereita. Yksi yö Piff oli sitten karannut Thorin ja Mareldan luokse ja sen jälkeen homma sujui hyvin. Joskus haluaisin kameran seinälle kuvaamaan öisiä tapahtumia.:) Kyllä se siitä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellinen rakkaus, niin täydellinen pakkaus mikäli saa olla huomion keskipisteenä - Torstenille on kyllä helposti hieman kateellinen, vaikka yritänkin antaa myös sille yhtälailla huomiota. Mutta kuka tietää, peukut pystyssä että näillä kahdella on yhtä onnellinen loppu kuin teidän kesälaumalla!

      Poista